Puolanka-Pirtin edustalla on ollut mahdollista huomata tänä kesänä pipo, hengityssuojain ja otsalamppu päässä liikkuva henkilö. Kyseessä ei ole ollut mikään murtovaras vaan minä, Eetu Heikkinen, neljännen vuoden aate- ja oppihistorian opiskelija Oulun yliopistosta. Tänä kesänä olen jatkanut vuonna 2014 aloittamaani Puolanka-Pirtin kokoelmien sähköistä luettelointia ja kuvaamista. Yllä olevassa kappaleessa kuvaamani tapahtuma oli eräitä työpäiviäni. Kiipesin Puolanka-Pirtin pimeälle vintille tutkimaan, löytyisikö sieltä museolle kuuluvaa luetteloitua tavaraa. Esineen löydettyäni tarkastan löytyykö siitä punainen numeroyhdistelmä, joka kertoo, onko esine merkitty museon kokoelmiin. Jos numero löytyy, tuon esineen kuvattavaksi ja merkitsen kuvan samalla numerolla mikä esineestä löytyy.
 |
| Sirpistä löytyi punainen merkintä 41 d, joten laattaan pistetään sama sarja muodossa: 41. 4 |
Jos esinettä ei ole merkitty museon kokoelmiin, se täytyy kirjata ja kuvata uudella numerokoodilla. Jos esimerkiksi luettelointi päättyy esineeseen 470, on uuden esineen numeron oltava 471. Luetteloimattomasta esineestä täytyy kerätä myös muuta tietoa, esimerkiksi sen mitat, värit, muut mahdolliset tuntomerkit sekä käyttötarkoitus. Esineen kuvauksen ja tiedonkeruun jälkeen siirrän kerätyn datan sähköiseen muotoon Microsoft Excel taulukkoon. Tulevaisuudessa tavoitteena on saada sähköiset luettelot pilvipalveluun, jossa ne olisivat kätevästi kaikkien nähtävillä.
 |
| Excel voitti tämän kamppailun, mutta taistelu jatkuu! |
Itse Puolanka-Pirtti on siirretty nykyiselle paikalleen Lylykylän Pellonpäästä vuonna 1973. Rakennuksen havaittiin olevan loistava paikka vanhan esineistön säilyttämiseen, kun kotiseutumuseon perustamista suunniteltiin Puolangalle. Opettajien 1950-luvun alussa keräämä kokoelma sijoitettiin lopulta sinne. Puolanka-Pirtin kokoelma muodostuukin suurilta osin maatalouskulttuurin kuuluvasta esineistöstä. Museossa vierailijalle tulevat tutuksi erilaiset puusta tehdyt astiat, työkalut sekä muut vekottimet. Esineet ja niiden valmistukseen tarvittavat työkalut on tehty itse käsin. Niiden taidokkuus jaksaa yhä hämmästyttää käsitöissä uusavutonta humanisti opiskelijaa.
 |
| Puolanka-Pirtin esineistöä: leilejä hyllyllä, oven vierestä löytyvät puolestaan kangaspuut ja rukki. |
Osassa esineistä on myös käytetty rautaa valmistuksessa, muun muassa vaikkapa kuokassa ja viikatteessa. Uudet esinelahjoitukset ovat tuoneet kokoelmaan monimuotoisuutta: tästä oivana esimerkkinä heinäkuussa saatu neuvostoaikaisen palopommin pyrstö. On hienoa saada myös palanen sotahistoriaa paikallismuseoon.
Vanhan terveyskeskuksen purkaminen ja tyhjentäminen on myös monipuolistanut ja kartuttanut museon kokoelmaa. Nyt museota koristaa kaappi joka on täynnä vanhoja terveydenhoitoon liittyviä esineitä. Luetteloinnin kohteeksi pääsivätkin erinäiset koeputket ja ruiskut. Löysipä kaappiin tiensä myös 1930-luvulla kirjoitettu Naisten Terveydenhoidon Opas. Selatessani opusta oli mielenkiintoista huomata kuinka 1900-luvun alun luoma ajankuva hengitti siitä läpi. Esimerkiksi rotuhygienia oli vielä tuolloin voimissaan. Eugeniikkana paremmin tunnettu rodunjalostusoppi pyrki ihmisen parantamiseen sukupolvien kautta. Erityisesti negatiivinen eugeniikka pyrki tähän huonona katsotun aineksen poistamisella. Oppaassa varoitetiinkin lisääntymästä vääränlaisten henkilöiden kanssa. Näitä olivat esimerkiksi alkoholistit, rikolliset ynnä muut rappiolle altistuneet. Näiden ja niin kutsuttujen tylsämielisten(kehitysvammaisten) suvun jatkaminen haluttiin estää, ja avuksi tähän otettiin jopa pakkosterilisaatio.
Koulujen jälleen avatessa ovensa museolla vieraili myös oppilaita. Kerroin lyhyesti historiallisen kontekstin tärkeydestä yhdeksäs luokkalaisille, jotka vierailivat Puolanka-Pirtillä. Museolla vieraili myös kolmosluokkalaisia, jotka viittasivat reippaasti ja kysyivät eri esineistä. Näin museoissa vierailemalla nuoriso pääse kunnolla kiinni menneisyyteen. Ehkäpä se myös auttaa hahmottamaan että nykyinen yhteiskunta on ollut pitkän kehityksen tulos.
 | |
| Menneisyyden taakka on raskas. Tätä vanhaa vauvapuntaria siirtäessä kipeytyivät niin selkä kuin sormet. |
Kokoelmiin kuulu nykyisin yli 500 esinettä, ja niiden luetteloiminen on ollut melkoinen urakka. Luettelointi ei ole kuitenkaan ainoa asia mitä olen päässyt tekemään Puolanka-Pirtillä. Heinäkuussa museo oli auki yleisölle ja ihmispaljouden yllättäessä keskeytin kuvaamisen ja siirryin avustamaan museolle palkattua opasta. Ihmiset ihastelivat esineitä ja vanhempi väki kertoi, kuinka heidän nuoruudessaan niitä vielä käytettiin. Heinäkuun aukiolon johdosta Puolanka-Pirtille saatiin myös väliaikaisesti näyttelyitä. Kainuun Museo antoi vesimyllyistä kertovan kiertonäyttelyn. Entinen maastohiihtäjä Tuulikki Kemppainen antoi puolestaan palkintokokoelmaansa näytille. Molemmat näyttelyt miellyttivät asiakkaita suuresti.
 |
| Kainuun Museolta saatu vesimyllynäyttely |
 | |
| Tuulikki Kemppaisen näyttely. Kuvaan on eksynyt myös yksinäinen Lotta. |
 |
| Vitriinissä lepää Tuulikin voittamia mitaleja ja muita palkintoja. Maskotit vartioivat niitä silmä valppaana. |
On hienoa nähdä, kuinka asiakas kiinnostuu esineistä sekä menneisyydestä. Siinä sekä oppilaiden käynnissä näkee konkreettisesti, että museotyöllä on tarkoitus. Puolanka-Pirtti on antanut kokemuksia sekä asiakkaille, että minulle. Pimeällä vintillä seikkaillessani tunsin hetken verran olevani jonkin kadonneen aarteen jäljillä. Mitään Liiton arkkia ei vintiltä kuitenkaan valitettavasti löytynyt ja, jouduin tyytymään tavalliseen matka-arkkuun.
Olen todella kiitollinen että pääsin jälleen kerran töihin kotipaikkakunnalleni. Kun työ vielä liittyi opintoihini, niin ei voisi olla onnellisempi. Syksy on koittanut ja Puolanka-Pirtin ovet sulkeutuvat taas hetkellisesti. Suuntaan kurssini kohti Oulun yliopistoa, jossa valtio-opin tenttikirjat minua jo kovasti odottelevat.
Eetu Heikkinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti