tiistai 25. huhtikuuta 2017

Kainuulaisia merkkihenkilöitä, osa 3

Kanteleentaitaja Kajaanista - poika Ockenström

Liekö ollut ennusmerkki, että Akilles Ockenströmin syntymävuonna 1867 Kajaanin markkinoilla esiintyi 1800-luvun tunnetuin kiertävä kanteleensoittaja Kreeta Haapasalo. Myöhemmin käydessään Kuopion triviaalikoulua Akilles itsekin sai tilaisuuden kuulla Haapasalon kanteleensoittoa ja runonlaulantaa Kuopion markkinoilla, ja heidän tiedetään jossain vaiheessa esiintyneenkin yhdessä. Elämäntyökseen Akilles silti aluksi suunnitteli insinöörin ammattia. Opinnot kuitenkin katkesivat traagisesti vuonna 1885, jolloin synnynnäinen silmävika – ehkä isältä peritty – paheni niin että hänestä pian tuli umpisokea.

Elanto oli joka tapauksessa hankittava; niinpä Akilles Ockenström päätti hyödyntää musikaalisia taitojaan ja taipumuksiaan. Vuonna 1885 hän matkusti Helsinkiin, jossa kanteleensoiton lisäopintojen ohella kouluttautui myös pianonvirittäjäksi. Kiertueittensa yhteydessä hän myöhemmin aina ilmoitti toimivansa myös pianonvirittäjänä, mikä ilmeisesti oli hänelle tuottoisa sivutoimi soiton ohessa.  Ensimmäisen kerran hän esiintyi suurelle yleisölle seuraavana keväänä, paikka oli Helsingin ylioppilastalo. 

Ammattimaisen kiertuetoiminnan eri puolilla Suomea Akilles Ockenström aloitti vuonna 1887 20-vuotiaana. Esiintymisiä oli myös kotimaan rajojen ulkopuolella: Tukholmassa,  Upsalassa, Tallinnassa, Tartossa ja Pietarissa. Sokeudesta huolimatta hänestä kehittyi varsin monipuolinen esiintyjä, jonka ohjelmisto oli hyvin laaja. Siihen kuului kansanmusiikkia, varsinaista konserttimusiikkia sekä myös omia sävellyksiä. Esimerkkinä mainittakoon Limingassa vuonna 1893 pidetty konsertti, jossa hän soitti mm. suomalaisia kansanlauluja, Paciuksen ”Hymnin Suomelle”, metsästysköörin Weberin ”Taika-ampujasta”, Weberin ”Tanssiinkutsun”, balladin Merikannon ”Elinan surmasta”, oman valssinsa ”Elämän satu” ja lopuksi ”Porilaisten marssin”.

Akilles Ockenström esiintyi useasti yhdessä aikansa nuorten taiteilijoiden, kuten Aino Ackten ja Oskar Merikannon, kanssa. Soittaessaan hän käytti tehdastekoista 30-kielistä kanteletta. Kannelta hän soitti siten, että pisimmät kielet olivat lähinnä, tavalla jonka mainitaan olleen  uusi; säilyneen kuvan perusteella kuitenkin myös isä-Ockenström soitti samalla tavalla. 1890-luvulla Akilles myös opetti kanteleensoittoa, ja suunnitteli kantelejulkaisua opetuskäyttöön. Varhaisen kuoleman vuoksi se jäi vain yhden vihkosen laajuiseksi.

Akilles Ockenströmin aktiivinen muusikon ura kesti vain runsaat kymmenen vuotta Hän kuoli äkillisesti Helsingissä sairauskohtaukseen vain 31-vuotiaana, vuonna 1898. Hänet haudattiin Helsinkiin Malmin hautausmaalle; hautajaissaattueessa olivat mukana mm. säveltäjä Oskar Merikanto ja Suomalaisen Teatterin näyttelijäkunta.

Kajaanissa tuleva kanteletaituri Akilles ehti asua vain ensimmäiset ikävuotensa, eikä hänen mahdollisista esiintymisistään synnyinkaupungissa ole tietoa. Petter Ockenströmin muita jälkeläisiä kaupungissamme on asustanut näihin päiviin asti. Komealta kalskahtava sukunimi Ockenström, joka Ruotsin vallan ajan lopulla korvasi arkisuomalaisen Okkosen, muuntui 1900-luvun alussa jälleen suomalaiseen muotoon Olaste tai Oulasvirta.

Vuonna 1896 Akilles Ockenström esiintyi Väinämöisen asussa Tukholman Skansenilla. Pohjois-Pohjanmaan museon kuva-arkisto.
 
Teksti: Raili Kauppila

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Kainuulaisia merkkihenkilöitä, osa 2

Kanteleentaitaja Kajaanista - isä Ockenström

Kajaanissa vuonna 1867 syntynyttä sokeaa kanteleensoittajaa Akilles Ockenströmiä voitaneen perustellusti pitää yhtenä ensimmäisistä kainuulaistaustaisista ammattimuusikoista maassamme.  Soittotaidon alkeet hän oppi isältään Aleksanteri Ockenströmiltä. Hänelle taas jo lapsuudessa alkaneen soittoharrastuksen – elämän loppuvaiheissa jo ehkä leipätyön - tärkeä taustavaikuttaja oli Kajaanin piirilääkäri Elias Lönnrot.

Okkosten sukua tiedetään asuneen Kajaanin kaupungissa heti kaupungin perustamisen jälkeen 1600-luvun lopulla. Vuonna 1773 syntynyt Pehr Okkonen muutti nimensä samaisen vuosisadan lopulla Ockenströmiksi ollessaan suutarinopissa Pohjanmaalla. Palattuaan Kajaaniin hän suutarintyönsä ohella toimi myös Paltamon piirin rokottajana kuolinvuoteensa 1840 asti.

Pehr eli Petter Ockenströmin kuopus Aleksanteri syntyi vuonna 1834. Isän rokottajantoimen kautta piirilääkäri Lönnrot tuli epäilemättä pojallekin tutuksi jo varhain. 1840-luvulla Aleksanteri kävi Kajaanin ala-alkeiskoulua, ja tuossa vaiheessa hänen kerrotaan saaneen kanteleopetusta itseltään Lönnrotilta. Lönnrotin Kantelettaren ilmestymisen juuri vuonna 1840 voi kuvitella lisänneen kanteleensoiton suosiota Kajaanissa entisestään.

Aikuistuttuaan Aleksanteri Ockenström työskenteli aluksi maanmittarin apulaisena Oulussa ja Kajaanissa, ja sittemmin parinkymmenen vuoden ajan erilaisissa maanmittaustehtävissä Kajaanissa ja eri puolilla Suomea. Kajaanin aikoinaan hän työskenteli yhdessä mm. Eino Leinon isän maanmittari Anders Lönnbohmin kanssa. Kantele seurasi matkoillakin mukana, ja soitto oli pitkään rakas harrastus. Jossain määrin hän tiettävästi esiintyi yleisöllekin. Itse kirjoittamassaan elämänkerrassa hän kertoo, kuinka ”Matinpäivän markkinoilla helmikuussa 1869 annoin konsertia kanteleella, johon 12-vuotias tyttäreni suloisella laulullaan säesti, tämä oli ensimmäinen konsertti laatuaan”.

1870-luvulla jatkuvat silmävaivat tekivät maanmittaustyöstä suoriutumisen mahdottomaksi. Niinpä Aleksanteri Ockenström päätti kokeilla, lähtisikö toimeentulo kanteleensoitosta. Ensimmäinen suurempi esiintyminen oli Kuopion Väinölänniemellä vuonna 1879, minkä jälkeen hän kiersi Suomen kaupunkeja ja markkinoita ristiin rastiin kannelta soittaen ja erilaisia tilapäistöitä tehden. Kahtena seuraavana vuonna hän viipyi pitkiä aikoja Helsingissä esiintyen ahkeraan kaupungin ravintoloissa ja muissa huvipaikoissa.

Pian terveys kuitenkin petti lopullisesti ja Ockenström matkusti Ouluun, jossa hänen vanhin poikansa toimi kelloseppänä. Aleksanteri Ockenström kuoli Oulussa heinäkuussa 1882 47-vuotiaana. Soittajan uraa jatkoi sittemmin hänen nuorin poikansa, isän kuolinvuonna vasta 15-vuotias Adolf Akilles.

Aleksanteri Ockenström kanteleineen Helsingissä 1880-luvun alussa. Kuva Pohjois-Pohjanmaan museon kuva-arkisto.


Teksti: Raili Kauppila