torstai 22. helmikuuta 2024

Kohota korven nainen - elämäntarinoita Kainuusta Osa 1. Tuulikki Karjalainen

(6.1.1939-1.2.2012)

Tuulikki Karjalainen syntyi Tampereella ja hän opiskeli Helsingin yliopistossa useita kieliä sekä musiikkitiedettä ja kirjallisuutta. Kainuuseen hän muutti 1960-luvun lopussa ja toimi Kuhmon yhteislukiossa kielten lehtorina ja musiikinopettajana vuosina 1968-1985. Hänen puolisonsa oli myös opettaja.

Karjalainen oli Kuhmon Kamarimusiikin perustajajäsen ja organisaattori vuodesta 1970 alkaen. Vuosina 1985-1990 ja 1995-2009 hän työskenteli tapahtuman toiminnanjohtajana. Merkittävän musiikkitapahtuman johtaminen vei Karjalaista moniin valtakunnallisiin ja kansainvälisiin kulttuurialan luottamustehtäviin, kuten Finland Festivals ry:n hallitus (1978-1990 ja 1996-2008), äänilevy-yhtiö Ondine Oy:n hallitus (1989-2009), Valtion säveltaidetoimikunta (1986-1990 ja 1995-2000), Taiteen keskustoimikunta (1990-1994), Kansallinen Kulttuuriliitto (1992-2002), Suomen Sinfoniaorkesterit ry (1994-1999) ja Assembly of European Regions (AER) -yhteisön kulttuurivaliokunta (1998-2002).


 

Tuulikki Karjalainen Kainuun kulttuurikonventissa Kuhmo-talolla 5.2.1995. Kuva: Kainuun Museo, Antti Mäkinen.

Tuulikki Karjalainen osallistui aktiivisesti myös kunnallispolitiikkaan Kuhmossa. Hän toimi yli 20 vuotta kulttuurilautakunnan puheenjohtajana ja valtuuston jäsenenä. Lisäksi hän toimi kaupunginhallituksen varapuheenjohtajana ja maakuntavaltuuston varapuheenjohtajana.

Tuulikki Karjalainen pitämässä puhetta Kuhmo-talolla. Kuva: Kainuun Museo, Antti Mäkinen. 

Karjalainen kirjoitti useita artikkeleita eri julkaisuihin ja piti esitelmiä seminaareissa. Hänelle myönnettiin ansiomerkkejä ja kamarineuvoksen arvonimi vuonna 2004. 

Tuulikki Karjalainen

(6 January 1939–1 February 2012)

Tuulikki Karjalainen was born in Tampere and studied linguistics, musicology and literature at the University of Helsinki. She moved to Kuhmo at the end of 1960s and worked as a language and music teacher between 1968–1985.

Karjalainen was a founding member of Kuhmo Chamber Music and she worked as the Head of the festival for a long time. She was invited to and elected for several national and international positions of trust in the cultural sector. Karjalainen also participated actively in the municipal politics in Kuhmo.

Lähteet: 

Tuulikki Karjalaisen tukiryhmän kirje eduskuntavaalien alla 1995.

Tuulikki Karjalaisen cv. Kuhmon Kamarimusiikin arkisto.

Kuva ja Tekstit: AM



 



keskiviikko 14. helmikuuta 2024

Paikallismuseon kokoelmista näyttelyä rakentamaan

Uusi työntekijä astuu 4000 esinettä ja yli 30 rakennusta käsittävälle museoalueelle. Miten tällaisesta tietomäärästä saa kiinni? Entä miten olemassa olevan esineistön joukosta voisi luoda museolle uuden näyttelyn vaikkapa sepän työstä tai vankileirien historiasta?
 
Eetu Heikkinen luetteloi Riihipiha-museon esineistöä kesällä 2023. Apunaan hän käytti sähköistä Collecte-kokoelmanhallintaohjelmaa. Työrupeaman loppusuoralla Heikkinen koosti kokemuksiinsa perustuvan esityksen kokoelmanhallinnasta ja museonäyttelyiden suunnittelemisesta. Tämä blogiteksti syntyi hänen paikallismuseotoimijoiden Kokoelmien syövereistä näyttelyksi -seminaarissa 20.7.2023 pitämänsä esittelmän pohjalta.

Näyttely ei synny tyhjästä 
Heikkisen mukaan uutta museonäyttelyä on haastavaa luoda tyhjästä. Työntekijällä täytyy ensiksi olla tietoa siitä, millaista aineistoa museo omistaa. Heikkinen katsoo esineiden luetteloimisen ja kokoelmatyön tekemisen olevan oivallinen tapa tutustua museon kokoelmiin. Tämän myötä hänkin pääsi konkreettisesti näkemään ja käsittelemään esineistöä.
 
Heikkisen työvälineenä luetteloinnissa Riihipihassa toimi sähköinen Collecte-kokoelmanhallintaohjelma. Sama ohjelma on käytössä esimerkiksi Kainuun museolla. Riihipiha-museonkin kokoelmien luettelointia ollaan vähitellen siirtämässä vanhoista paperisista arkistoista ja excel-taulukoista digitaaliseen muotoon Collecteen. Heikkisen mukaan ohjelmaa voi hyödyntää myös näyttelyiden luomisessa.
 
Kokoelmien syövereistä näyttelyksi -seminaari pidettiin Riihipiha-museolla 20.7.2023.

Collectesta tukea kokonaisuuksien hahmottamiseen
Kun uudelle museotyöntekijälle on syntynyt kuva siitä, millaisia esineitä museolla on, Heikkinen näkee yhdeksi vaihtoehdoksi uuden näyttelyn hahmottamiselle ns. kokonaisuusnäkökulman. Näyttelyä voi alkaa koostaa sellaisen esineistön kautta, joka muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden. Tästä esimerkkinä Heikkinen mainitsee Riihipihan sepän pajan, jonka työkaluista ja muusta aineistosta olisi mahdollista luoda sepän työhön liittyvä näyttelykokonaisuus.

Tiettyyn paikkaan tai aiheeseen sidottua näyttelykokonaisuutta suunnitteleva työntekijä voi hyödyntää suunnittelutyössä Collecten hakuominaisuuksia. Heikkisen käytössä luetteloinnissa olivat Collecten pikahaku sekä kohdistettu haku. Pikahaku kohdistuu kaikkiin niihin aineistokenttiin, joita museon kokoelmista on Collecteen tallennettu. Sen antama hakutulosmäärä voikin siksi olla suuri. Rajatumpi hakutulosjoukko saadaan kohdistetun haun avulla.
 
Esineen käyttäjän jäljille kohdistetulla haulla
Rajatumpaa hakua voidaan Heikkisen mukaan hyödyntää esimerkiksi harkittaessa näyttelyn luomista esineistön käyttöhistorian tai paikallishistorian näkökulmasta. Haulla voi esimerkiksi tutkia, mitä esineistöä eri museorakennukset sisältävät. Riihipiha-museolta on myös tiedossa, että sen pajan kokoelmiin sisältyy kahden eri sepän, Olli Kovalaisen ja Pekka Niskasen esineistöä. Jos näyttelyä tehtäessä haluttaisiin ottaa valokeilaan sepäntyö, Collectesta voitaisiin etsiä esineistöä, jota jompikumpi sepistä on käyttänyt.
 
Käytännössä tämä onnistuu Collecten kohdistetussa haussa, jolla voidaan etsiä esineistöön jollakin lailla liittyviä osapuolia. Hakukriteereistä voidaan valita tarkennus “esineen käyttäjä” ja kirjoittaa mahdollisesti tiedossa oleva nimi hakukenttään. Näin Collecte antaa aineistoa, johon tämä henkilö, tässä tapauksessa seppä, on merkitty käyttäjäksi.
 
Kiinnostava esine näyttelyn lähtökohdaksi
 
Toiseksi mahdolliseksi näkökulmaksi näyttelyn tekemiseen Heikkinen nostaa kokoelmatyön aikana esiin nousseet mielenkiintoiset esineet. Hän kertoo esimerkiksi itse törmänneensä suutarin lesteihin, jotka kuuluivat aikanaan sotavangille nimeltä Vasili. Tämä oli erikoisuus, joka erottui muusta esineistöstä esineen käyttäjän kautta.

Heikkinen kiinnostui aiheesta ja sai selvittelyn jälkeen tiedon, että Vuolijoella oli lyhyen aikaa toiminut sotavankileiri. Tällaisessa tapauksessa näyttelyn luomisen alkupisteeksi voisi nousta museosta löytyvä aineisto, joka liittyy johonkin suurempaan historialliseen ilmiöön. Heikkinen katsoo, että vankileiri on näyttelyaiheena monitasoinen kytkeytyessään sekä paikallishistoriaan että laajempaan historialliseen kontekstiin.
 
Heikkisen mukaan näyttelyä luodessa on myös hyvä pohtia vallitsevaa ilmapiiriä. Kiinnostaako näyttelylle pohdittu aihe ihmisiä juuri nyt? Heikkinen arvelee, että Euroopassa käydyn Ukrainan sodan takia ihmisten kiinnostus maanpuolustuksellisiin aiheisiin on mahdollisesti noussut ja sota-ajan käsitteleminen yleisestikin saattaisi kiinnostaa ihmisiä.
 

Paikallismuseotoimijoiden seminaarissa pohdittiin, miten esineistön pohjalta voisi lähteä rakentamaan uutta näyttelyä. Kuvassa Riihipiha-museon esineistöä.

Monipuolisuutta museolle ja näyttelyn aineistoihin
 
Näyttelyä luodessa olisi Heikkisen mukaan hyvä myös punnita, millaista esineistöä ja näyttelyä museolla jo on. Monipuolistaako uusi näyttely museota, vai ovatko ihmiset jo nähneet aineiston? Riihipihan sota-aikainen aineisto keskittyy tällä hetkellä suojeluskunta- ja Lotta Svärd -toimintaan. Heikkinen katsoo, että esimerkiksi vankileirin esiintuomisella tätä maanpuolustuksellista kokonaisuutta voisi monipuolistaa.
 
Heikkinen toteaa, että näyttelyn on hankala rakentua pelkästään yksittäisen esineen tai esineistön varaan. Esine tarvitsee tuekseen tietoa ilmiöstä, jota se kuvaa. Vankileirien osalta Heikkinen ehtikin kerätä jonkin verran taustatietoa. Hän löysi internetin kautta käsikirjateoksen Talvi- , jatko- ja Lapin sodan sotavanki- ja siviilileirit 1939-1944 (toim. Lars Westerlund, 2008). Sen perusteella pystyttiin paikallistamaan Vuolijoella sijainnut vankileiri (Leiri 32) sekä aika, jona leiri oli toiminnassa. Teoksessa mainitaan myös leirin oma arkisto (Westerlund 2008, 117–118).

Suuntia arkistoaineiston keräämiselle
 
Mikäli esimerkiksi vankileiristä haluttaisiin tehdä laaja näyttely, Heikkinen pitäisi seuraavana tiedonkeruun askeleena arkistoihin tutustumista. Leirin Helsingissä sijaitsevan arkiston paperien avulla olisi mahdollista muodostaa yleiskuva leirin toiminnasta. Riihipihan kokoelmiin päätyneen lestin käyttäjää eli Vasili-suutaria olisi myös mahdollista jäljittää vankien työsopimuspapereiden ja aakkostetun vankikortiston kautta.
 
Arkiston aineistojen avulla näyttelyn aiheesta olisi mahdollista saada yleinen, makrotason kuva. Näyttely kaipaisi Heikkisen mukaan kuitenkin myös paikallistason historiaa ja henkilökohtaista näkökulmaa. Tämä olisi mahdollista saada haastattelemalla vielä elossa olevia henkilöitä, jotka olivat tekemisissä sotavankien kanssa näiden suorittaessa työtehtäviään.
 
Kokoelmien syövereistä näyttelyiksi Pienillä paikallismuseoilla ei välttämättä ole resursseja yhtä laajamittaiseen tausta- ja tutkimustyöhön kuin suuremmilla toimijoilla. Niidenkin kokoelmista voi kuitenkin löytää paljon kiinnostavia esineitä ja näkökulmia, joiden pohjalle voi lähteä rakentamaan näyttelyä. Collecte-kokoelmanhallintaohjelmaa käyttävien on myös mahdollista hyödyntää sitä näyttelytyön apuna.
 
Eetu Heikkisen tekstin pohjalta toimittanut Mari Smolander. Lähteet: Westerlund, Lars (toim.) 2008. Talvi- , jatko- ja Lapin sodan sotavanki- ja siviilileirit 1939-1944: Käsikirja. Kansallisarkisto.

keskiviikko 20. joulukuuta 2023

Kainuun Museon seinätekstiileihin pääsee tutustumaan myös virtuaalinäyttelyssä

Kainuun Museo julkaisee osoitteessa: https://my.matterport.com/show/?m=McTdoppaZxz torstaina 21.12.2023 virtuaalikierroksen näyttelystä Seinätekstiilejä Kainuun mailta. Virtuaalikierroksella pääset tutustumaan Kainuun Museon kokoelmista löytyviin ryijyihin, raanuihin, täkänöihin, kuultokudoksiin ja kirjailtuihin tekstiileihin. Vanhempien tekstiilien lisäksi näyttelyssä on esillä uutta paikallista tekstiilitaidetta Markku Hernetkoskelta sekä Tiia Korhosen valmistama makrameetyö.

Markku Hernetkosken töitä näyttelyssä. Matterport-alusta mahdollistaa videoiden upotuksen virtuaalikierrokseen. Videoiden asiantuntijana Kainuun Museon tekstiilikonservaattori Milla Nederström.


Virtuaalikierroksen avulla tuotetaan saavutettavia museopalveluja Kainuun historiasta ja kulttuurista kiinnostuneille. Vierailu näyttelyssä onnistuu internetin välityksellä missä vain ja milloin vain, vaikkapa kotisohvalta käsin.

Yleiskuvaa näyttelystä. Etualalla kuultokudoksia, taustalla raanuja ja ryijyjä. 


Kainuun Museo haluaa tarjota lähitulevaisuudessa yhä enemmän museopalveluja, joiden toteutuksessa huomioidaan resurssiviisaus, kestävä kehitys ja alueellisten museopalveluiden saavutettavuuden kehittäminen. Tämän ansiosta on odotettavissa uusia näyttelyiden virtuaalikierroksia myös tulevaisuudessa.

Zoomaus mahdollistaa seinätekstiilien tarkemman tutkimisen. Kuvassa Kalajoki-ryijy 1900-luvun alusta. Malli on 1800-luvun puolivälistä. Ryijyn kukkakuvion esikuvana mahdollisesti ollut ajan muotikankaat. Reunusta kiertää kustavilaisesta tyylistä vaikutteita saanut laskosteltu verhoköynnöskuvio. 

Seinätekstiilejä Kainuun mailta -näyttely on esillä Kainuun Museolla 24.1.2024 saakka. Museoon on vapaa pääsy. Näyttelyn virtuaalikierros on avoinna vuoden 2025 loppuun.

tiistai 10. lokakuuta 2023

Kainuun Museon kokoelmia avattu Finna-palveluun

 

Kainuun Museon valokuva-arkiston yksi helmistä, Erkki Mikkolan panoraamakuvat Kainuusta 1930-luvulta, löytyvät nyt Finna.fi -palvelusta. Linkki Kainuun Museon Finnaan: https://www.finna.fi/Search/Results?lookfor=&type=Author&filter%5B%5D=%7Ebuilding%3A%220%2FKainuunMuseo%2F%22&limit=20&sort=relevance%2Cid+asc 

Erkki Mikkola (1904–1940) oli helsinkiläinen maantieteilijä ja geologi, joka innostui opiskeluaikanaan valokuvauksesta ja erityisesti Lapin ikuistamisesta. Mikkola meni 1935 naimisiin kajaanilaisen Toini Teittisen kanssa. Pian pariskunta matkusti valokuvaten ympäri Kainuuta. Käytössä Mikkolalla oli panoraamakamera. Jälkipolville tallentui Kainuun huikaisevia maisemia vaaroista soihin ja vesistöihin sekä maatiloista kirkonkyliin ja Kajaanin kaupunkiin sekä Kajaani Oy:n tehtaaseen.

Kainuun Museon aineistoja on tulevaisuudessa tarkoitus avata suunnitelmallisesti ja siten, että kaikista Kainuun kunnista tulisi kuvia katseltavaksi Finna-palveluun.

Aineiston käyttöoikeudet: CC BY-NC-ND 4.0


Paltaniemen kuvakirkko. Kuva: Erkki Mikkola, Kainuun Museo




perjantai 28. heinäkuuta 2023

Kaunislehdon talomuseo oppimisympäristönä

Kaunislehdon talomuseo Hyrynsalmella on kotiseutuneuvos ja opettaja Kalle Juntusen (1930–2018) pitkäaikaisen työn tulos. Taustalla oli kotiseututaloksi kaavaillun Hallan pirtin purkaminen kesällä 1959 ja siirto Helsingin Seurasaareen. Nuori historiasta ja kansatieteestä innostunut opettaja Kalle Juntunen oli kansatieteen kesäkurssilla 1965 Jyväskylän yliopistossa. Professori Asko Vilkunan johdolla tehtiin opintoretki keskisuomalaiseen talonpoikaiseen perinnemiljööseen, todennäköisesti Hankasalmen Niemijärvelle sijaitsevan Pienmäen pihapiiriin. Ja siellä - kuistilla istuessaan Kalle koki Kleion, historian muusan istuvan olalleen ja kuiskaavan: ”Otatko vastaan tehtävän; rakenna sama Kainuuseen?” - ”Otan” vastasi Kalle.

Jo 1966 museohanke olikin kotiseutulautakunnan esityslistalla ja sellaiseksi valittiin kunnan omistuksessa oleva entinen torppa Oravivaaran Kaunislehdossa. Vuonna 1967 alettiin entisöimään rakennuksia ja hankkimaan lisää niitä eri puolilta pitäjää. Osa kymmenistä rakennuksista on tuotu pitäjän eri puolilta ja pystytetty talon entisten rakennusten paikoille, joten asemakaava on alkuperäinen. Nähtävillä on esim. erilaisia perinteisiä kattomalleja; malka ja tuohi, lauta- sekä pärekatto. Alueella on myös savusauna, paja ja aiempaa asumisvaihetta edustava kruununtorpparin savupirtti vuodelta 1884. Aitoista kaksi on 1700-luvulta.

Päärakennuksessa esitellään miesten ja naisten puhdetöihin liittyen lukuisia käsityötaitoja. Lisäksi alueella on tervanpolttopaikka ja tervavene. Rautahyteistä toinen on 1500-luvulle ajoitetun Kokkojärven hytin rekonstruktio Lönnrot -elokuvaa varten. Ainutlaatuinen osakokoelma on helmestäjän varusteet. Nauris-Oskarin väkikivi painaa 113 kg ja liittyy kansanomaisiin voimainkoetuksiin. Museo avattiin yleisölle 10.6. 1973 ja avajaisjuhla oli juhannuksen alla.

Museo on alusta lähtien ollut toiminnallinen; peltoja on viljelty, korjattu ja viljaa puitu riihessä, on poltettu tervaa, valmistettu rautaa, kaadettu pettupuita, taottu puukkoja, kallittu viikatteita, kudottu kangasta ja tehty monenlaisia muita käsitöitä. Osa tapahtumista on dokumentoitu kansatieteellisiksi elokuviksi opettaja Väinö Taurun (1938–2019) johdolla. Museo on ollut myös niin pelimannipäivien pitopaikkana kuin monien historiallisten elokuvien kohtausten kuvauspaikkana ja taustamiljöönä.

Kaunislehdon Museo OPS oli voittoisa Itä-Suomen paikallismuseokilpailussa vuonna 2023. Kuvassa Paavo Enroth onnittelee rehtori Veli-Pekka Mäkeläistä. @Henna Kettunen, Kainuun Museo. 

Kaunislehdon Museo OPS:

Päätavoitteena on saada kokemus entisajan hitaammasta, aika-ajoin jopa kiireettömästä elämän rytmistä, josta puuttui sähköiset ja digitaaliset laitteet. Mieli ja aistit voivat rauhoittua, herkistyä ja avautua myös ympäröivän luonnon kokemiseen - ja yhteisöllisyyteen. Pienten oppilaiden mielikuvitus ja luovuus herää erilaisessa ympäristössä ja se voi tuottaa spontaaneja leikkejä. Sateen sattuessa ohjelmaa voidaan muuttaa ja toimia enemmän sisätiloissa.

Tämä kaikki edesauttaa myös ryhmäytymistä. Kaikille oppilaille otetaan käyttöön museopassi. Museopassia vastaan oppilaalle tulostetaan todistus suoritetuista museoopinnoista päättötodistuksen yhteyteen. Museopassiin merkitään, mitä museaalista on käsitelty. Lisäksi siihen voidaan sisällyttää pienen tehtävän tuotos, kuten kirje, tarina, piirustus, valokuva yms.

Eskarit

Tavoitteet: MUSEOON TUTUSTUMINEN

Toteutus: katsellaan, ihmetellään, kysellään, kerrotaan, lauletaan, leikitään ja / tai kuunnellaan aiheeseen liittyviä satuja. Voidaan ottaa oma nukke tai pehmoeläin mukaan.

Museopassi: Käynnistetään museopassin teko opettajajohtoisesti. Museopassi siirtyy vuosiluokalta eteenpäin ja täydentyy joka vuosi.

 

1 lk.

Tavoitteet: ASUMINEN JA LASTEN LEIKIT

Miten ennen asuttiin? Savupirtti, kamarirakennus ja päärakennus.

Toteutus: katsellaan, kysellään, kerrotaan, lauletaan ja / tai kuunnellaan aiheeseen liittyviä satuja. Leikitään esim. kotileikkejä. Voidaan ottaa oma nukke tai pehmoeläin mukaan.

Museopassi: Jatketaan museopassin tekoa opettajajohtoisesti, koko luokalle yhteinen (mihin museaaliseen tutustuttu)

 

2 lk.

Tavoitteet: PIHAPIIRIN RAKENNUKSET JA LASTEN LEIKIT

Miten ennen elettiin? Savusauna, paja, navetta, lampola, talli, aitat, riihi ja lähde. 

Toteutus: katsellaan, kysellään, kerrotaan, lauletaan ja / tai kuunnellaan aiheeseen liittyviä satuja. Leikitään esim. pihapiirin leikkejä, voidaan käydä marjoja poimimassa.

Museopassi: Jatketaan museopassin tekoa opettajajohtoisesti, koko luokalle yhteinen (mihin museaaliseen tutustuttu).

 

3 lk.

Tavoitteet: PERHE, SUKU, MONTA SUKUPOLVEA - KOTONA JA KYLÄSSÄ

Miten ennen elettiin? Monen sukupolven perheet, suurtaloudet esim. Kypärävaaran Kemppaiset ja Luvankylän Heikkiset (Uusitalo), atimointi, mummon ja ukin kammari...

Toteutus: Kerrotaan, katsellaan, kysellään, lauletaan ja / tai kuunnellaan aiheeseen liittyviä tarinoita. Voidaan käydä marjoja poimimassa ja tehdä marjapöperoä. Voidaan askaroida käpylehmiä, nukke, ritsa, jousi, pottulinko, leikkiä keppihevosilla ym. Jonkun mummi tai vaari voi tulla kertomaan, miten ennen elettiin.

Museopassi: Mihin museaaliseen tutustuttu, lisäksi oppilaat tuottavat ryhmässä pienen asian museopassiin.

 

4 lk.

Tavoitteet: MAATALOUS

Miten ennen viljeltiin maata, saatiin viljasta leipää? Maanmuokkausvälineitä, riihi, puimuri, käsikivet, kellari. Miten kasvatettiin naurista, porkkanaa ja perunaa? Miten saatiin pellavasta ja hampusta kangasta?

Toteutus: Kerrotaan, katsellaan, kysellään, tutkitaan, leikitään, lauletaan ja kuunnellaan aiheeseen liittyviä tarinoita. Voidaan käydä marjoja poimimassa ja tehdä marjapöperoä, maistellaan nauriita. Perinteisiä leikkejä, kilpailuja, askarointeja. Jonkun mummi tai vaari voi tulla kertomaan, miten ennen elettiin.

Museopassi: Mihin museaaliseen tutustuttu, lisäksi oppilaat tuottavat pareittain pienen asian museopassiin.

 

5 lk.

Tavoitteet: KARJANHOITO

Miten ennen hoidettiin karjaa ja muita kotieläimiä - talvella ja kesällä? Mihin kotieläimiä tarvittiin ja käytettiin? Kotieläinten nimiä.

Toteutus: Kerrotaan, katsellaan, kysellään, tutkitaan ja kuunnellaan aiheeseen liittyviä tarinoita. Voidaan käydä marjoja poimimassa ja tehdä marjapöperöä. Eläinten hoitoa. Perinteisiä leikkejä, kilpailuja, askarointeja. Jonkun mummi tai vaari voi tulla kertomaan, miten ennen elettiin.

Museopassi: Mihin museaaliseen tutustuttu, lisäksi oppilaat tuottavat opettajan valitseman yhteisen asian museopassiin.

 

6 lk.

Tavoitteet: KYLÄYHTEISÖ - JUHLAA JA ARKEA

Miten ennen käytiin naapurissa iltaa istumassa ja “kylässä”? Talkoot. Miten vietettiin juhlia, häitä ja hautajaisia? Saunajaiset (varpajaiset / rotinat). Pirttikoulu.

Toteutus: Kerrotaan, katsellaan, kysellään, tutkitaan ja kuunnellaan aiheeseen liittyviä tarinoita, näytellään. Voidaan käydä marjoja poimimassa ja tehdä marjapöperoä. Perinteisiä leikkejä, kilpailuja, askarointeja. Jonkun mummi tai vaari voi tulla kertomaan, miten ennen elettiin.

Museopassi: Mihin museaaliseen tutustuttu, oppilaat tuottavat opettajan valitsemalla tavalla pienen itseään koskevan museoasian museopassiin.

 

7 lk.

Tavoitteet: ROOLIT

Miten ennen elettiin? Isäntiä, emäntiä, lapsia, renkejä, piikoja - suutari, räätäli, seppä, parantaja, opettaja, pappi, lukkari. Puhdetyöt, miesten ja naisten puoli pirtissä. Tutustutaan 1900-luvun alun maatalousyhteisön ammatteihin ja yhteisön erilaisiin rooleihin.

Toteutus: Kerrotaan, katsellaan, kysellään, tutkitaan ja kuunnellaan aiheeseen liittyviä tarinoita, näytellään. Käydään läpi maatalousyhteisön vanhoja ammatteja. Ryhmäytymisharjoituksina dramatisoidaan erilaisia rooleja ja tilanteita entisajan elämästä.

Muuta: kaunokirjoituksella kirjoitettu kirje luokkatoverille, aseteltu ryhmäkuva, voimaeläin… Aloitetaan kasvikansion tekeminen.

Museopassi: tuotetaan kuvaus vanhanajan rooleista ja ammateista, oman valinnan mukaan. Liitetään vanhanajan (mustavalkoinen) esim. ryhmävalokuva museopassiin.

 

8 lk.

Tavoitteet: KÄSILLÄ TEKEMINEN

Miten ennen tehtiin rautaa ja puukkoja, tervaa ja veneitä, pirtissä puhdetöinä rekiä? Miten tehtiin villasta lankaa ja vaatteita, mattoja - nahasta kenkiä, juurista köyttä, päre- ja tuohitöitä?

Toteutus: Kierretään, kerrotaan, katsellaan, kysellään, tutkitaan ja kuunnellaan aiheeseen liittyviä tarinoita. Voidaan tehdä päre- tai tuohityö, villasta lankaa, värjätä luonnonväreillä, kangaspuilla kangasta, veistää tai rakentaa. Voidaan käydä marjoja poimimassa tai sienestämässä. Perinteisiä pelejä ja kilpailuja?

Voidaan jatkaa myös kasvikansiota ja bongata pihapiirin lintuja, perhosia ja hyönteisiä.

Museopassi: Oppilaat tuottavat laajemman asian museopassiin.

 

9 lk.

Tavoitteet: OMAVARAISUUS

Mitä maatalon omavaraisuus edellytti jäseniltään? Millainen oli päivärytmi, isännän, emännän, lasten ja palvelusväen - naisten ja miesten tehtävät ja roolit, jotta toimeen tultaisiin?

Mitä olemme menettäneet kulutustaloudessa? Mitä voimme oppia entisajan elämäntavasta ekologisuuden ja huoltovarmuuden kannalta?

Toteutus: Kerrotaan, katsellaan, kysellään, tutkitaan. Korjataan naurissato ja tehdään naurishaudikkaita. Voidaan käydä marjoja poimimassa tai sienestämässä. Perinteisiä pelejä ja kilpailuja? Taidetta - valokuvia?

Kuva ja tekstit: Markku Korteniemi, Henna ja Jarkko

tiistai 20. kesäkuuta 2023

Käö kahtomassa – Kainuun museoviikko 26.6.–2.7.2023

Kainuun museot järjestävät perinteiseksi muodostuneen Käö kahtomassa – Kainuun museoviikon 26.6.-2.7.2023. Museoviikon aikana voi tutustua Kainuussa sijaitseviin paikallismuseoihin, niiden näyttelyihin ja toimintaan sekä Kainuun Museon ja Kajaanin taidemuseon kesän tarjontaan.

Viikon ohjelmaan sisältyy muun muassa yleisöopastuksia, työnäytöksiä, ohjelmaa koko perheelle ja Sotkamon Senioripuistossa järjestettävä rantaongintatapahtuma. Museoviikolla sosiaalisessa mediassa riemastuttava Kamu-hahmo kohtaa jännittäviä seikkailuja. Kamu-hahmo toteutettiin tänä keväänä Kainuun museo- ja kotiseutuyhdistyksen, Kainuun museoiden ja taiteilija Eeva Kouvalaisen yhteistyönä. 

Museoviikolla ihmiset pääsevät tutustumaan kotipaikkakuntansa museoihin, paikkakunnan historiaan ja perinteisiin mielenkiintoisissa tapahtumissa. Tapahtumat tarjoavat myös ulkopaikkakuntalaisille oivan tavan tutustua kainuulaiseen kulttuuriin ja kulttuuritarjontaan.

Eeva Kouvalaisen luoma Kamu-hahmo

Ohjelma:

ma 26.6.

  • Kainuun Museo (Asemakatu 4) Perusnäyttelyn yleisöopastus klo 16.30.
  • Kuhmo, Tuupalan museo (Tervatie 1) Teemana kesäleikit. Avoimet ovet klo 10–16.

ti 27.6.

  • Kuhmo, Tuupalan museo (Tervatie 1) Teemana kesäleikit. Avoimet ovet klo 10–16
  • Paltamon kotiseutumuseo (Lepikontie 11) Lääkäri-ilta klo 17–19, jossa muistellaan vanhoja kunnan lääkäreitä. Alakerrassa klo 11–19 Lääkintää ja linimenttiä -näyttely. Avoimet ovet.

ke 28.6.

  • Kainuun Museo (Asemakatu 4) Koko perheen tapahtuma klo 14–18. Ohjelmassa: kahvia, teetä, mehua ja mehujääpuikkoja, huussihistoriavisa, askartelupiste ja muuta mukavaa.
  • Kajaanin taidemuseo (Linnankatu 14) Yleisöopastus kuvanveistäjä Kaija-Riitta Iivosen näyttelyyn Koko elämä klo 18.
  • Kuhmo, Tuupalan museo (Tervatie 1) Teemana kesäleikit. Avoimet ovet klo 10–16.

to 29.6.

  • Kainuun Museo (Asemakatu 4) yleisöopastus museon kesänäyttelyssä Huussi - Tarinoita tuvan ja tunkion väliltä klo 16.30.
  • Kajaanin taidemuseo (Linnankatu 14) Lasten opastus kuvanveistäjä Kaija-Riitta Iivosen näyttelyyn Koko elämä klo 13.
  • Kuhmo, Tuupalan museo (Tervatie 1) Teemana kesäleikit. Avoimet ovet klo 10–16.

pe 30.6.

  • Kuhmo, Tuupalan museo (Tervatie 1) Teemana kesäleikit. Avoimet ovet klo 10–16.
  • Ristijärvi, Katvela (Kirkkotie 5) Avoimet ovet klo 11–17 Ristijärven Suojeluskunta- ja lottanäyttelyssä, sekä 50-luvun koululuokassa, missä voit kokeilla kaunokirjoitusta mustekynällä, piirtämistä rihvelitauluun ja harmonilla soittamista.  Kahvitarjoilu.
  • Vuolijoki, Riihipiha-museo (Kuusirannantie 67) "Perinneleikkejä pirtissä ja pihalla" kävijät pääsevät kokeilemaan erilaisia kädentaitoja ja leikkejä. Avoimet ovet klo 11–17

la 1.7.

  • Hyrynsalmi, Kaunislehdon talomuseo (Vanhatie 89) Työnäytöspäivä alkaen klo 12. Ohjelmassa mm. Pikkupelimannit, hirsiseinän piiluamista ja FT Satu-Maarit Myllyniemen esitys.

su 2.7.

  • Sotkamo-Seura järjestää koko perheen rantaongintatapahtuman klo 12–15 Sotkamon Senioripuistossa. Onkia lainattavissa, ohjausta, opastusta, kalastustietoutta ja kioski. Vapaa pääsy.
@Eevakart


 

maanantai 19. kesäkuuta 2023

 

Riihipiha ja monimuotoinen arki

Museoviraston antaman määritelmän mukaan paikallismuseot hahmotetaan paikoiksi, jotka ovat oman alueensa kulttuuriperinnön säilyttäjiä. Ne ovat tärkeässä asemassa paikallisen perinteen ja tarinoiden vaalimisessa. Paikallismuseoissa nämä perinteet ja tarinat pääsevätkin esiin. (Museovirasto, 2021.) Vuolijoen kirkonkylällä sijaitseva Riihipiha-museo on juuri tällainen paikka. Siellä menneisyys herää eloon.

Vuonna 1991 perustettu Riihipiha on talonpoikaismuseoalue, joka koostuu 35 rakennuksesta. Museon esineistö ja rakennukset esittelevät, millaista elämä oli Vuolijoella ja Kainuussa edellisten sukupolvien aikaan. Museon kokoelmiin kuuluu noin 4000 esinettä. Käsityönä valmistetut puiset, eri maataloustöihin liittyvät esineet kertovat maailmasta ennen sähkön käytön yleistymistä (Riihipiha, 2023).

Esineistö koostuu perinteisistä arkisista asioista, mutta arkisetkin asiat voivat nousta esiin voimakkaana ja vivahteikkaasti. Oiva esimerkki tästä on museon kyläkauppa. Heti avatessaan oven ja astuessaan kauppaan sisään on mahdollista kuulla pienen kellon kilahdus. Ääni ilmoitti kaupan pitäjälle aikoinaan, että asiakas on astunut sisälle liikkeeseen. Tällä pienellä yksityiskohdalla oli allekirjoittaneeseen suuri vaikutus. Kellon äänen kuuleminen heitti minut suoraan parikymmentä vuotta taaksepäin menneisyyteen. Ehkä ääni vetosi johonkin alitajunnassa piilevään muistoon kauppavierailusta lapsena tai vanhojen suomalaisten elokuvien äänimaisemaan. Vaikutus oli voimakas ja äänimaailma ankkuroi minut vahvasti kyseiseen paikkaan.

Riihipihan kauppa

Kellon ääni ei ole ainut asia, joka kyläkaupassa tuo menneisyyden vahvalla tavalla esiin. Sen tekee myös kyläkaupan esineistö. Kauppa pursuaakin erilaisia menneisyydessä myytyjä kirjavia tuotteita ja niiden mainoksia. Ne tuovat rakennuksen sisätilaan värejä ja kiinnittävät siellä vierailevan ihmisen huomion. On kynäpenaali, jonka kannessa ottelevat haarniskaan sonnustautuneet menneisyyden ritarit. Kaupasta löytyy myös sinistä ja punaista väriä yhdistelevä Katrina-kahvipakkaus, jossa mainitaan olympialaiset. Partakoneteräpakkauksen kantta puolestaan korostaa pistomiekka.

Hiiribaari Riihipihan kokoelmista

Mieleen jää myös etenkin rotanmyrkkypakkaus, jossa musta huumori kukkii. Hiiribaarissa hiiri on kuvattu kuin se istuisi kirjaimellisesti baaritiskillä tilaamassa. Visuaalisesta kulttuurista kiinnostuneille kyläkauppa onkin aarreaitta, jonka kuvien kautta avautuu ikkuna menneisyyteen. Ne kertovat paikallishistoriasta näyttämällä mitä tuotteita kyläkaupassa myytin, mutta kahvipakkauksissa mainitut olympialaiset kertovat myös yleisesti tuona aikana Suomessa vaikuttaneista yhteiskunnallisista asioista.

Museolla arkiset esineet yhdistyvätkin visuaalisuuden kanssa. Tuumalassa kävijä oppii kotitalousneuvojan työstä, ja samalla kotitalousneuvojan voimakasvärinen vihreä työtakki jää hyvin mieleen. Rakennus on myös täynnä tyylikäskantisia kirjoja ja oppaita. Esineistöä museolla on laidasta laitaan. Jos katsoja haluaa tutustua maatalouskoneisiin tai käsityönä tehtyihin puisiin esineisiin, niitä löytyy. Hänen täytyy vain suunnata katseensa esimerkiksi avosuojia kohti, sillä sieltä löytyy vaikka minkä näköistä konetta ja härpäkettä. Rautaiset maanmuokkausvälineet eli äkeet tulevat siellä tutuiksi. Jos taas vierailijaa kiinnostaa toisenlainen esineistö, hän voi vierailla Pikkukummussa, jossa sijaitsee muun muassa Lotta Svärd- ja Säästöpankki-aineisto. Aineistot kuvaavat historiallisia maanpuolustuksen ja liike-elämän osa-alueita. Pikkukumpu onkin täynnä mielenkiintoista aineistoa mitaleineen ja seinillä näkyvine Marsalkan päiväkäskyineen.

Maatalousneuvojan toimisto

Museoalueen kesäkahvila Niittypirttiin istahtaessaan voi jatkaa mielenkiintoisen esineistön tutkimista, sillä pirtin eteiseen astuessaan kävijän toivottavat tervetulleeksi keisari Aleksanteri I:n matkoja Suomessa 1800-luvulla kuvaavat maalaukset. Niittypirtti on auennut kesäksi muun museon mukana lauantaina 17.6.2023, joten vierailijoille tarjoutuu oiva mahdollisuus käydä katsomassa kyseisiä maalauksia.

Niittypirtin kesäkahvila

Paikallisalueen menneisyys ja arki esiintyvät Riihipihassa monessa eri asussa: niin puisina käsitöinäkuin rautaisina teollisuuden luomina työkoneina ja värikkäinä ja voimakkaina kuvina.

 

 

Teksti ja kuvat: Eetu Heikkinen

 

Lähteet:

Paikallismuseotoiminta Suomessa vuonna 2021. Museoviraston selvityksiä 6. Pia Lonardi, Joanina Vaahtolammi & Risto Hakomäki (toim). 2021.

Riihipiha. 2023.  https://riihipiha.fi/