Kohota korven nainen - elämäntarinoita Kainuusta, osa 15. Hilja Gestrin

 

(28.4.1882 - 14.8.1963) 

Hilja Kainulainen leikki lapsena sisarensa Lahjan ja muiden sisarustensa tavoin Kuhmon mahtavissa metsissä ja koskissa Tuupalan kotipihan tuntumassa. Hän aloitti koulunkäyntinsä Kuhmoniemen kansakoulussa ja lukion hän suoritti Oulun jatko-opistossa kirjoittaen ylioppilaaksi vuonna 1902. Seuraavana vuonna hän aloitti opinnot Suomen Polyteknillisessä Opistossa Helsingissä, ja valmistui arkkitehdiksi korkein arvosanoin vuonna 1907.

Opiskelujen ohessa Hilja kävi piirtämässä ja maalaamassa Ateneumissa. Hänen mielestään taiteilijan ammatti olisi ollut liian riski valinta, mutta akvarellimaalauksesta tuli hänelle elinikäinen harrastus. Valmistuttuaan hän pääsi Tampereelle arkkitehti Wivi Lönnin toimistoon avustajaksi. Tuo aika oli toimiston kiireisintä aikaa. Heti aluksi Hilja saikin avustaa muun muassa Tampereen paloaseman suunnittelussa. Ei tiedetä, paljonko hän pääsi avustajana vaikuttamaan suunnitelmiin. Kauppaoppilaitoksen kilpailupiirustusten uudenlainen käsiala viittaa siihen, että Lönnin toimiston nuori apulainen olisi päässyt huolehtimaan ainakin suunnitelman puhtaaksi piirtämisestä. 

Wivi Lönn on kiitellyt Hiljaa taidosta ja ahkeruudesta. Hilja Gestrinin merkittävin arkkitehtuurinen työ on muutospiirustukset Kruununmakasiinista Tampereen taidemuseoksi vuonna 1930. Vaatimattomasta rakennuksesta hän suunnitteli hyvin tarkoitustaan vastaavan ja tyylikkään museotilan. Muutoin hänen arkkitehdintyönsä jäi määrältään vähäiseksi. 

Vuonna 1911 Wivi Lönn lopetti työskentelyn Tampereella. Samana vuonna Hilja Kainulainen solmi avioliiton tamperelaisen liikemiehen, agronomi Werner Mauritz Gestrinin (1876-1952) kanssa. Perheeseen syntyi kaksi tytärtä. Hiljan harrastuksiin kuuluivat kielitunnit, viulunsoitto, posliinimaalaus ja koruompelu. Ajalle tyypilliseen tapaan porvarispiirien perheenäidin paikka oli kotona. Hilja toimi opettajana, vaikkakin ilmeisesti aluksi perheeltään salaa. Hän toimi piirustuksen opettajana Tampereen Suomalaisessa Yhteiskoulussa joitakin vuosia, sekä eri aineiden opettajana Tyttöjen ammattikoulussa. 

Hilja Gestrin sekä lapset Marjatta ja Vappu kotona Finlaysonin pikkupalatsin salissa 1922. Kuva: Hämeen Museon valokuva-arkisto, Werner Gestrin. 

 

Hilja Gestrin oli aktiivinen myös yhdistystoiminnassa. Hänet valittiin jo vuonna 1911 ensimmäisenä naisena jäseneksi Suomenkielisten Teknikkojen Seuraan. Erityisesti hän oli Tampereen taideyhdistyksen aktiivinen jäsen vuodesta 1909 alkaen ja hänet nimitettiin yhdistyksen kunniajäseneksi vuonna 1948. Hilja toimitti yhdessä Eva Somersalon kanssa kirjan Esiliina (1934) luoden esiliinamalleille työpiirustukset. 

Hilja Gestrin viihtyi erityisesti kauniilla Pyynikillä ja vesistöjen ääressä. Kun talvisin Tampereella jäädytettiin Pyynikin näkötornilta jyrkkään rinteeseen vauhdikas mäki kelkoille, oli koskenlaskujen karaisema Kainuun tytär sen rohkeimpia laskettelijoita. Vaikka Tampereesta tuli Hiljan rakas kotikaupunki, Tuupalan savusaunan lämpöä ei hänen mielestään hämäläinen löyly koskaan pystynyt korvaamaan. 

Lähteet: 

- Aamulehti, 27.09.1929 ja 02.10.1938. 

- Emäntälehti. Martta-yhdistyksen äänenkannattaja, 01.03.1933. 

- Juvonen Anneli, 1984. Tampereen taidemuseo 50 vuotta. 

- Suomen tyttö, 01.01.1934. 

- Tampereen Sanomat, 04.05.1930. 

- Tampio Hilkka, 2023. Muistiinpanot. 

- Teknillinen Aikakauslehti 1/1913.

Teksti ja kuvat: Henna Kettunen ja Hämeen Museo.

Kohota korven nainen - elämäntarinoita Kainuusta, osa 12. Lahja Kainulainen

(28.10.1886 - 6.2.1964) 

Kuhmon Tuupalassa postin pitkäaikaisena hoitajana, majatalon pitäjänä sekä maatalon töissä toimi talon oma tytär Lahja Kainulainen. Lahja kävi kansakoulua Kuhmoniemen kirkonkylällä ja jatkoi Nurmeksen yhteiskoulussa 4. luokkaan asti. Sen jälkeen hän kävi Kuopion kauppakoulua ja valmistui keväällä 1911 Oulusta postioppikurssilta. Toimittuaan ensin Vilppulan postitoimistossa hän sai vuonna 1933 hoitaakseen Kuhmoniemen posti- ja lennätintoimiston.  

Lahja Kainulainen 1950-luvulla. Kuva: Kainuun Museon kuva-arkisto / Tuupalan museo (Kuhmo)

Lahja halusi palata hoitamaan lapsuuden kotitilaa ja vanhaa äitiään Helena Kainulaista (s.1852). Äiti kuoli jo seuraavana vuonna 1934. Lahja sai ottotyttäreksi sukulaistyttönsä Sirkan vuonna 1937. Taloudelliset vaikeudet 1930-luvun alkupuolella olivat johtaneet kotitilan pakkohuutokauppaan. Tällöin Lahja lunasti Tuupalan veljeltään Uunolta (1875–1966). Veli toimi tilanhoitajana ja myöhemmin omisti jälleen osan tilasta. Sisarukset lahjoittivat Vanha-Tuupalan Kuhmon kunnalle kotiseutumuseoksi. 

Lahja Kainulainen 1960-luvulla. Kuva: Kainuun Museon kuva-arkisto / Tuupalan museo (Kuhmo)

Lahja Kainulainen hoiti Tuupalan talousasiat ja työnjaon tomerasti. Ruoka oli hyvää ja majatalon vieraita passattiin hyvin. Seuraelämä juhlineen oli vilkasta, linja-auto toi Kajaanista vieraita yhtenään – Kuhmossa käyviä herroja ja virkistäytyjiä. Hammaslääkäri Elli Raustio on muistellut elämää Tuupalassa 1934: ”Iltaisin lämmiteltiin yhdessä, saunottiin suuressa saunassa rannassa ja kierreltiin Pajakan rantoja. Kaunista ja hauskaa oli. Henkilökuntaakin oli paljon – oli ainakin piikoja, renkejä ja pihamiehiä. Lahja Kainulainen oli oiva persoonallisuus, hauska ja vilkas. Hän kulki kuin keisarinna holkki-Saimaa röyhyten ja kaksi koiraa kintereillään, matalajalkaisia tusseloita. Lahja-neiti valitti, että talviaikaan on ikävää ja yksitoikkoista. Hän matkusti toisinaan myös Tampereella siskonsa Hilja Gestrinin luona.”

Tuupala on nykyään Kuhmon kaupungin omistuksessa ja se toimii museona. Kuva: Kainuun Museo

Lahja Kainulainen ehti asua myös Amerikassa. Hän työskenteli vuosina 1912–1917 Englewoodissa New Jerseyssä apulaisena rikkailla rouvilla. Heiltä hän sai lahjaksi upeita vaatteita. Amerikassa ollessaan Kainulainen kävi näyttämökurssin ja Suomeen palattuaan hän ohjasikin näytelmiä Kuhmon Nuorisoseurassa. Kainulainen oli yksi tämän nuorisoseuran perustajajäseniä ja seura kokoontui usein Tuupalassa. Muita harrastuksia olivat kuorolaulu ja lukeminen. Lahja Kainulainen osallistui myös Karjalan retkikuntaan. Hänet palkittiin Heimosoturiliiton Heimosotaristillä vuonna 1938.

Lähteet:

- Kaikuja Kajaanista, 22.08.1907, 11.01.1912 ja 25.01.1912.

- Kainuun Sanomat, 17.05.1938.

- Kajaani, 10.04.1937.

- Kajaanin Lehti, 31.08.1910 ja 07.06.1911.

- Kaleva, 31.05.1911.

- Kontusaari-Laukkanen Päivi: Tuupala – kappale Kuhmon menneisyyttä. 1987. 

- IKI – Kainuun maakunnallinen museouutislehti. Toim. Senja Säkkinen.

- Kontusaari-Laukkanen Päivi: Tuupalan historia. 1987.  www.kuhmo.fi.

- Postitorvi : Suomen postiyhdistyksen äänenkannattaja, 20.09.1924.

- Suomenmaa, 13.06.1933.

- Tampio Hilkka, 2023. Muistiinpanot. 

Teksti ja kuvat: Henna Kettunen, Kainuun Museon ja Tuupalan museon kuva-arkistot