Kohota korven nainen - elämäntarinoita Kainuusta, osa 12. Lahja Kainulainen

(28.10.1886 - 6.2.1964) 

Kuhmon Tuupalassa postin pitkäaikaisena hoitajana, majatalon pitäjänä sekä maatalon töissä toimi talon oma tytär Lahja Kainulainen. Lahja kävi kansakoulua Kuhmoniemen kirkonkylällä ja jatkoi Nurmeksen yhteiskoulussa 4. luokkaan asti. Sen jälkeen hän kävi Kuopion kauppakoulua ja valmistui keväällä 1911 Oulusta postioppikurssilta. Toimittuaan ensin Vilppulan postitoimistossa hän sai vuonna 1933 hoitaakseen Kuhmoniemen posti- ja lennätintoimiston.  

Lahja Kainulainen 1950-luvulla. Kuva: Kainuun Museon kuva-arkisto / Tuupalan museo (Kuhmo)

Lahja halusi palata hoitamaan lapsuuden kotitilaa ja vanhaa äitiään Helena Kainulaista (s.1852). Äiti kuoli jo seuraavana vuonna 1934. Lahja sai ottotyttäreksi sukulaistyttönsä Sirkan vuonna 1937. Taloudelliset vaikeudet 1930-luvun alkupuolella olivat johtaneet kotitilan pakkohuutokauppaan. Tällöin Lahja lunasti Tuupalan veljeltään Uunolta (1875–1966). Veli toimi tilanhoitajana ja myöhemmin omisti jälleen osan tilasta. Sisarukset lahjoittivat Vanha-Tuupalan Kuhmon kunnalle kotiseutumuseoksi. 

Lahja Kainulainen 1960-luvulla. Kuva: Kainuun Museon kuva-arkisto / Tuupalan museo (Kuhmo)

Lahja Kainulainen hoiti Tuupalan talousasiat ja työnjaon tomerasti. Ruoka oli hyvää ja majatalon vieraita passattiin hyvin. Seuraelämä juhlineen oli vilkasta, linja-auto toi Kajaanista vieraita yhtenään – Kuhmossa käyviä herroja ja virkistäytyjiä. Hammaslääkäri Elli Raustio on muistellut elämää Tuupalassa 1934: ”Iltaisin lämmiteltiin yhdessä, saunottiin suuressa saunassa rannassa ja kierreltiin Pajakan rantoja. Kaunista ja hauskaa oli. Henkilökuntaakin oli paljon – oli ainakin piikoja, renkejä ja pihamiehiä. Lahja Kainulainen oli oiva persoonallisuus, hauska ja vilkas. Hän kulki kuin keisarinna holkki-Saimaa röyhyten ja kaksi koiraa kintereillään, matalajalkaisia tusseloita. Lahja-neiti valitti, että talviaikaan on ikävää ja yksitoikkoista. Hän matkusti toisinaan myös Tampereella siskonsa Hilja Gestrinin luona.”

Tuupala on nykyään Kuhmon kaupungin omistuksessa ja se toimii museona. Kuva: Kainuun Museo

Lahja Kainulainen ehti asua myös Amerikassa. Hän työskenteli vuosina 1912–1917 Englewoodissa New Jerseyssä apulaisena rikkailla rouvilla. Heiltä hän sai lahjaksi upeita vaatteita. Amerikassa ollessaan Kainulainen kävi näyttämökurssin ja Suomeen palattuaan hän ohjasikin näytelmiä Kuhmon Nuorisoseurassa. Kainulainen oli yksi tämän nuorisoseuran perustajajäseniä ja seura kokoontui usein Tuupalassa. Muita harrastuksia olivat kuorolaulu ja lukeminen. Lahja Kainulainen osallistui myös Karjalan retkikuntaan. Hänet palkittiin Heimosoturiliiton Heimosotaristillä vuonna 1938.

Lähteet:

- Kaikuja Kajaanista, 22.08.1907, 11.01.1912 ja 25.01.1912.

- Kainuun Sanomat, 17.05.1938.

- Kajaani, 10.04.1937.

- Kajaanin Lehti, 31.08.1910 ja 07.06.1911.

- Kaleva, 31.05.1911.

- Kontusaari-Laukkanen Päivi: Tuupala – kappale Kuhmon menneisyyttä. 1987. 

- IKI – Kainuun maakunnallinen museouutislehti. Toim. Senja Säkkinen.

- Kontusaari-Laukkanen Päivi: Tuupalan historia. 1987.  www.kuhmo.fi.

- Postitorvi : Suomen postiyhdistyksen äänenkannattaja, 20.09.1924.

- Suomenmaa, 13.06.1933.

- Tampio Hilkka, 2023. Muistiinpanot. 

Teksti ja kuvat: Henna Kettunen, Kainuun Museon ja Tuupalan museon kuva-arkistot

Kohota korven nainen - elämäntarinoita Kainuusta, osa 6. Lina Rislachi

 

(11.11.1835-15.9.1855)

Lina Rislachi isä Karl Henrik Rislachi oli Sotkamon kirkkoherra, ja perhe asui Toivoniemen pappilassa. Kirkkoherra kuoli Linan ollessa viiden vanha, ja leskiäiti Josefina muutti tyttärineen Poriin. Porissa Lina opiskeli saksaa ja ranskaa sekä kävi myös tanssikoulussa. Tuli tuhosi perheen kodin ja lähes kaiken omaisuuden Porin palossa vuonna 1852. Tämän jälkeen äiti ja tyttäret päättivät muuttaa Kajaaniin, jossa asui jo äidin sukulaisia. Perheen koti sijaitsi Koivukosken läheisyydessä Strandgatanilla, nykyisellä Brahenkadulla. Kotikadun varrella oli kodikkaita, punaiseksi maalattuja taloja, joista saattoi katsella ohi lipuvia tervaveneitä koskien pyörteissä. Lina on muistellut usein lukeneensa kosken partaalla, tai vain istuneensa kosken kuohuja katsellen.

Linan lähes jokapäiväisiin ruutineihin kuului kävelyretket pitkälle sillalle, eli Linnansillalle, tai Koivukosken kanavasillalle. Lina käveli mielellään myös Pöllövaaralla (Pöllyvaara), ja laski siellä talvisin mäkeä. Lina vietti tavanomaista säätyläiselämää Kajaanissa, johon kuului vilkas seuraelämä vierailuineen ja juhlineen. Toisinaan Rislachit kävivät vierailulla Paltaniemellä tai Sotkamossa entisessä kodissaan Toivoniemen pappilassa. Lähes joka päivä Lina vieraili jossakin, tai joku vieras kävi heidän luonaan. Ystävien kanssa juotiin kahvia ja joskus punssia, rupateltiin, puhuttiin politiikkaa, leikiteltiin, käytiin kävelyllä ja joskus myös keilaradalla. Välillä Lina huokaili ”rouvaskutsujen” pitkäveteisyyttä. 

Kielitaitoinen ja lahjakas Lina opetti yksityisesti saksaa ja ranskaa perhetutuille tytöille Kajaanissa. Kajaanin ala-alkeiskouluun pääsivätkin tuohon aikaan oppilaiksi ainoastaan pojat. Lina luki paljon kirjoja ja hän lainasi niitä sisarensa kanssa tutuilta, usein piirilääkäri Elias Lönnrotin kotikirjastosta. Lina hankki myös jonkin verran kirjoja omaksi postimestari Nykoppin pitämästä kirjakaupasta. Lina teki myös käsitöitä, kutoi kangasta ja mattoja, neuloi ja ompeli sekä kirjoi. Taloustöitä ei hänen juuri tarvinnut suorittaa, sillä perheen luona toimi piika. 

Rislachit muuttivat pois Kajaanista jo parin vuoden jälkeen vuonna 1854 Kemiöön. Välillä Kemiössä Lina kaipasi ”Kaanainmaalle”, ja hän pitikin edelleen ahkerasti yhteyttä kajaanilaisiin ystäviinsä kirjeitse. Lina kuoli keuhkotautiin hieman ennen kuin ehti täyttää 20 vuotta syyskuussa 1855. Hänet on haudattu Västanfjärdin hautausmaalle Kemiön saarella.

“ - -jotta ihmiskunta saisi nähdä, että me emme ainoastaan "voi tehdä mitä tahdomme", vaan myöskin "tahdomme mitä voimme" “ - Lina Rislachi 17.11.1852

 

Lina Rislachi  

(11 November 1835–15 September 1855) 

Lina Rislach’s father was the minister of Sotkamo. After her father died, her mother moved to Pori with the children when Lina was 5 years old. In 1852, a fire destroyed the family home and they moved to Kajaani where some of the mother’s relatives lived. Lina took daily walks in the local nature and enjoyed a lively social life in the city. 

Linguistically talented Lina privately tutored girls in German and French in Kajaani. She read a lot and did handicrafts. After two years, the family moved to Southern Finland and Lina died of consumption at 19.

Teksti: HK

Lähteet:

- Kajaanin kaupunginkirjasto - Kainuun maakuntakirjasto: Lina Rislachin elämä. 2017. DIGI - Yleisten kirjastojen digitoimaa aineistoa, viitattu 1. helmikuuta 2024. 

- Kajaanin kaupunginkirjasto - Kainuun maakuntakirjasto: “Linan tuttavapiiri: luettelo päiväkirjassa esiintyvistä henkilöistä,” DIGI - Yleisten kirjastojen digitoimaa aineistoa, viitattu 1. helmikuuta 2024.

- Rislachi, Lina, “Lina Rislachin päiväkirja 1852-1853,” DIGI - Yleisten kirjastojen digitoimaa aineistoa, viitattu 1. helmikuuta 2024.

Kohota korven nainen - elämäntarinoita Kainuusta, osa 5. Lici Heikkinen

(31.10.1865-17.2.1928)

Lici Sund syntyi Oulussa ruotsinkieliseen perheeseen ja hän kävi ruotsinkielisen koulun. Valmistuttuaan vuonna 1884 hän tuli Hyrynsalmelle yksityisen koulun opettajaksi. Vuotta myöhemmin Sund ja kaupanhoitaja Johan Alfred Heikkinen menivät naimisiin. Aluksi nuori pari puhui kotona vain ruotsia, mutta vähitellen sekä ruotsia että suomea. 

Lici Heikkinen. Kuva: Kainuun Museon kuva-arkisto, Uusi valokuvaamo.

  

Lici Heikkinen lopetti opettajan työnsä ja keskittyi kotitalon hoitoon sekä miehensä apulaisena toimimiseen. Vuonna 1894 perheessä oli jo viisi lasta ja he kokivat raskaan menetyksen, kun kotitalo piharakennuksineen tuhoutui rajussa tulipalossa. Perhe muutti aiemmin ostamansa Hallan tilalle, jossa heidän ei ollut alun perin kuitenkaan tarkoitus asua. Kaikki piti aloittaa alusta ja elämä oli raskasta. Lapsia perheeseen syntyi kaikkiaan yhdeksän, viimeisinä kaksoispojat vuonna 1906. 

Heikkisten perhe noin vuonna 1910. Kuva: Kainuun Museon kuva-arkisto, Matti Hiltunen

J. A. Heikkinen oli saanut yhdeksi tehtäväkseen toimia kunnankirjurina. Miehen kiireiden vuoksi tehtävät siirtyivät vaimolle, jolla oli kaunis käsiala. Monessa muussakin asiassa Heikkisen pariskunnan kerrotaan olleen tasaveroisia kumppaneita. Miehen ollessa kauppamatkoilla, valtiopäivillä tai muuten poissa kotoa, vaimo hoiti monet käytännön asiat.  

Lici Heikkinen oli täysin mukana ja miehensä apuna myös jääkäriliikkeessä, kun Hallan talo oli merkittävä etappi Saksaan lähtijöille. Lotta-järjestön kirjassa Lici Heikkistä kehutaan vuolaasti: ”Talon emäntä Lici Heikkinen rohkeudessaan miehensä veroinen, jaloaatteinen, lämminsydäminen nainen, mieleltään kuningatar, hieno ja hyvä. Jääkäreiden kuningatar hän olikin. Kotiin olivat jääkärit ja pakolaiset tervetulleet.”

Lici Heikkinen palkittiin ansioistaan IV luokan vapauden ristillä ja Saksan Punaisen Ristin ansiomitalilla. Kainuun Lotta Svärd -piiri kutsui hänet kunniajäsenekseen. Heikkisen terveys alkoi horjua kansalaissodan aikoihin ja 1920-luvulla hän sairasteli paljon. Koska perheen varallisuus oli heikko, hän ei lähtenyt Hyrynsalmelta muualle asiantuntevampien lääkäreiden tutkittavaksi. Kun ystävät järjestivät rahallista avustusta perheelle vuonna 1927, emäntä pystyi lähtemään Helsinkiin tutkimuksiin. Mitään ei ollut kuitenkaan enää tehtävissä ja Lici Heikkinen kuoli pitkälle edenneeseen syöpään helmikuussa 1928.

Kuva ja teksti: Kainuun Museon kuva-arkisto ja Antti Mäkinen

Lähteet:

- Arvo Kokko: Hallan ukko. Piirteitä maanviljelijä J. A. Heikkisen elämästä ja elämäntyöstä. Porvoo 1939.

- Valkoinen kirja. Lotta Svärd yhdistyksen keskusjohtokunnan julkaisema 1928. Helsinki 1928.