Ensimmäinen luku
Tietoa menneisyydestä on aina mahdollista käyttää väärin. Etenkin nykyaikana, jolloin erilaiset valemediat vaanivat lukijoita sosiaalisessa mediassa, historiantuntemus ja kriittinen medianlukutaito ovat tärkeimpiä kuin koskaan. Tämä ei koske vain valemedioita, sillä epäilyttävää toimintaa löytyy myös virallisilta tahoilta. Suurta huolta onkin herättänyt esimerkiksi nykyisen Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin harjoittama retoriikka ja politiikka. Trump ja hänen lähipiirinsä vaikuttavat elävän omassa maailmassaan, jota hallitsevat merkilliset faktat. He ovatkin välillä väittäneet kivenkovasti vastaan, vaikka tosiasiat selvästi kertovat jotain muuta.
Asiantuntijoiden mukaan elämme faktojen jälkeisessä post-faktuaalisessa ajassa. Jos vaihtoehtoiset faktat mellastavat nykypolitiikassa, ne voivat löytää tiensä myös historian tulkintaan ja tutkimukseen. Näin onkin jo tapahtunut Yhdysvalloissa. Holokaustin muistopäivänä (vainojen uhrien muistopäivä 27.1) Valkoinen talo julkaisi lausunnon, jossa antisemitismiä tai juutalaisten vainoja ei mainittu lainkaan, vaan siinä painotettiin muita uhreja. Modernin juutalaisten historian professori Deoprah Lipstadt kirjoitti The Atlantic -lehteen artikkelin aiheesta. Hänen mukaansa tällainen ajattelu on kytköksissä antisemitismiin. Valkoisen talon strategisten kommunikaation johtaja, Hope Hicks, puolusti julkaistua lausuntoa. Hänen mukaansa Valkoinen talo oli toiminut kattavalla tavalla, ja lausunto ansaitsi kehuja. Hicks mainitsi asiasta tiedustelluille artikkelin, jossa harmiteltiin miten holokaustin muut uhrit yleensä unohdettiin. Lipstadin mukaan tällaisen argumentin pohjavireenä on ajatus, jonka mukaan juutalaiset ”varastavat” holokaustin itselleen. Kyseessä on valheellinen väite, joka on Lisptadin mukaan havaittavissa anti-semitismissä.
On totta, että monet ihmiset ja ihmisryhmät kärsivät ja kuolivat natsien hirmutekojen alla. Esimerkiksi romaniväestö oli erinäisten vainojen kohteena. Lipstadin mukaan näissä on kuitenkin tärkeä ero. Romaneja kyllä vainottiin, mutta tämä politiikka oli vähemmän järjestäytynyttä. Joissain paikoissa he saivat elää rauhassa ja jopa palvella Saksan armeijassa. Holokausti taas oli systemaattinen tappo-ohjelma, joka kohdistettiin järjestelmällisesti juutalaisiin. Juutalaisia ei tapettu siksi, että he vastustivat natseja, vaan siksi että he olivat juutalaisia. Tämä erottaakin Lipstadtin mukaan holokaustin muista natsien harjoittamista hirmutöistä. Tätä pohtiessa kuulostaakin oudolta, ettei holokaustin muistopäivänä annetussa lausunnossa mainita juutalaisia tai heidän kokemiaan kärsimyksiä.
Lipstadin mukaan juutalaisten roolin pienentäminen tai vähättely puhuttaessa holokaustista on pehmeää holokaustin kieltoa. Siinä faktoja ei kielletä, mutta holokaustia vähätellään. Hänen mukaansa Valkoisen talon antamassa lausunnossa oli kaikupohjaa tämän kanssa. Lausunnossa ei kielletty faktoja, mutta holokaustin roolia muunnettiin kun juutalaisia ei mainittu. Valkoisen talon lausunnossa holokausti ikään kuin epä-juutalaistettiin. Lipstadin mukaan tämän on klassista pehmeää holokaustin kieltoa.
Toinen luku
Jos Valkoisen talon lausunnon kohdalla historiaa tulkittiin jonkin linssin läpi, niin Egyptissä eräitä historiallisia jaksoja on kokonaan poistettu. Kainuun Sanomissa ilmestyneessä kolumnissa nimeltä Historia katosi kouluista, vapaa toimittaja Päivi Arvonen kirjoittaa kuinka historianopetusta on muokattu Egyptissä:
”Egyptin opetusministeriö on päättänyt poistaa toisen asteen koulujen historian opetussuunnitelmasta maininnat 2011 kansannoususta ja vallankumouksesta, joka syrjäytti maata kolme vuosikymmentä hallinneen presidentti Hosni Mubarakin.”
Arvosen mukaan jatkossa oppilaille ei myöskään kerrota vuoden 2013 suurmielenosoituksista, ja islamistipresidentti Mohamed Mursin syrjäyttämisestä. Tulevassa historianopetuksessa käsitellään Egyptin historiaa vuoteen 1981 asti, jolloin Mubarakista tuli presidentti. Arvosen mukaan päätös ei yllätä Egyptin kansaa. Maassa on nimittäin totuttu siihen, että valtio voi väittää mustaa valkoiseksi. Arvosen mukaan päätös poistaa kansannousu historianopetuksesta heijastelisi mahdollisesti pelkoja siitä, että pettynyt, vihainen ja nälkäinen kansa voisi nousta myös nykyhallintoa vastaan. Arvonen kuitenkin epäilee muutoksen aiheuttamaa merkitystä, sillä valtion koulujen opetuksen laatu on niin heikkoa, etteivät oppilaat aina opi edes lukemaan ja kirjoittamaan.
Historia näyttäisi olevan vaarassa. Siitä on tulossa pelkkä vihkonen, johon vallanpitäjät voivat tehdä ”korjauksia”, poistaa asioita, viivata yli tai editoida sitä, jotta se sopisi paremmin heidän omiin näkemyksiinsä. Sellaiset asiat kuten historiallinen tarkkuus tai faktat ovat häiriöntekijöitä, jotka lakaistaan sivuun.
Kolmas luku
Historiaa on toki aiemminkin käytetty väärin. Nykyisten tietoverkkojen ja tehokkaiden kuvan- ja informaatiommuokkaustyökalujen ansiosta vaara on kuitenkin yhä suurempi. Varsinkin tehokkaat kuvanmuokkausohjelmat voivat osoittautua haasteellisiksi historiantutkimukselle. Keskustelimme tästä aiheesta ensimmäisenä lukuvuotenani yliopistossa. Puheeksi oli noussut erään venäläisen arkkipiispan tapaus, jonka kuvaa oli muokattu digitaalisesti. Hänen paljaasta ranteestaan oli häivytetty kalliin näköinen kello. Eräs tarkkasilmäinen kuvan katselija huomasi kuitenkin manipulaation.
Jos tällainen toiminta lisääntyy, se asettaa haasteen tuleville tutkijasukupolville. Mitä taitavampaa manipulaatio on, sen vaikeampaa sen merkkejä on havaita. Pelkona on myös se, ettei manipulaatio pysähdy pelkästään jonkin pienen yksityiskohdan muuttamiseen. Entä jos tiedoista tai kuvista poistetaan ihmisryhmiä tai merkkihenkilöitä? Tätäkin on ehditty tehdä menneisyydessä. Esimerkiksi Neuvostoliitossa Stalinin aikana virallisista valokuvista poistettiin ei-toivottuja henkilöitä.
 |
| (Ylhäällä alkuperäinen kuva Josif Stalinista Nikolai Yezhnovin seurassa, ja oikealla manipuloitu versio josta Yezhnov on poistettu. https://en.wikipedia.org/wiki/Censorship_of_images_in_the_Soviet_Union ) |
Nykyisin käytettävät työkalut ovat vielä tehokkaampia, joten manipulaation huomaaminen on todennäköisesti yhä haastavampaa. Kun tämä yhdistetään valemedioihin ja median ylipäätään voimakkaaseen informaatiojakelukykyyn, alamme liikkua vaarallisilla vesillä. Tehokkaan informaatiojakelun avulla kansalaisten ympärille on mahdollista rakentaa kupla.
Neljäs luku
Onneksi faktoja ja tietoja on kuitenkin aina tarkistettu ajan saatossa. Historian mahdolliseen väärinkäyttöön onkin herätty uudella tavalla. Erkki Tuomiojan aloitteesta vuonna 2015 perustettiin Historioitsijat ilman rajoja -yhdistys. Tämä historioitsijoista koostuva yhdistys kamppailee historian väärinkäyttöä vastaan. Sen tavoitteena on muun muassa edistää ja syventää historian monipuolista tuntemusta, ja myötävaikuttaa siihen, ettei historiaa käytetä ruokkimaan viholliskuvien syntyä. Liitto pyrkii myös edistämään historiallisten arkistojen ja aineistojen vapaata käyttöä. Liitto järjestää kokouksia ja seminaareja, joissa keskustellaan ja pohditaan yllä mainittuja aiheita ja kysymyksiä.
Järjestö nostaa myös esimerkiksi esiin historiallisten narratiivien, eli historiallisten kertomusten ja tulkintojen aseman. Tämä on myös tärkeä aihe. Avoimessa ja demokraattisessa yhteiskunnassa on olemassa monenlaisia historiallisia tulkintoja. Erilaisista näkemyksistä voidaan keskustella ja niistä pitääkin keskustella. Tietenkin osa näistä tulkinnoista on paremmin perusteltuja ja argumentoituja kuin toiset. Vaarallista on, kun esimerkiksi jossain autoritäärisessä valtiossa tämä keskustelu lakkautetaan. Ainoaksi tulkinnaksi tulee valtion virallinen versio, ja muita malleja ei hyväksytä, vaikka todistusaineisto muuta väittäisi.
Epilogi
Historiaa on käytetty ja käytetään yhä väärin. Sitä joko peitellään tai salataan, poistetaan tai peukaloidaan. Historiasta mahdollisesti nostetaan myös vain yksi ääni kuuluviin, joka on paradoksaalista historian moniäänisen luonteen takia. Historioitsijoiden täytyy huomata nämä vaarat, ja suojella oppiainettaan. Päätänkin tämän tekstin lainauksella historioitsija Romilia Thaparin puheesta, jonka hän piti Historioitsijat ilman rajoja -konferenssissa Suomessa vuonna 2016:
”Tänä päivänä historioitsijoiden täytyy tunnistaa. että heillä on yleisten intellektuellien rooli yhteiskunnassa. Tämä estää heitä jäämästä leppoisasti eläkkeelle norsunluutorniin. Sen sijaan se vaati heitä olemaa tietoisia siitä, mitä väitetään historiaksi. Osa heistä, jotka väittävät näin, tarvitsevat historiaa ei niinkään sen mielenkiinnon tai menneisyyden selitysvoiman vuoksi, vaan voimistaakseen omaa poliittista ideologiaansa. Tämä on valheellista historiaa, ja historioitsijoiden on kamppailtava sitä vastaan teorioiden avulla, jotka perustuvat lähdemateriaalin ja argumenttien kriittisen tutkimiseen, mikä on synnynnäistä historian oppiaineelle.
Historioitsijoiden täytyy puolustaa omaa oppiainettaan.”
Lähteet:
The Atlantic -artikkeli:
https://www.theatlantic.com/politics/archive/2017/01/the-trump-administrations-softcore-holocaust-denial/514974/
Romilia Thaparin puhe, lainaus tulee ensimmäisten minuuttien aikana:
https://www.youtube.com/watch?v=4MbzconaYuk
Stalinin kuvamanipulaatio:
https://en.wikipedia.org/wiki/Censorship_of_images_in_the_Soviet_Union
Maininta narratiivista:
https://www.historianswithoutborders.fi/historian-kaytto-ja-kansalaisjarjestot/
Teksti: Eetu Heikkinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti