tiistai 17. marraskuuta 2015

Historiaa ja nykypäivää

Viimeiset kolme vuotta ovat suorastaan kiitäneet eteenpäin. Se oli tosiaan joulukuu 2012, kun teimme yrityskaupat ja meistä tuli miehen kanssa Raatteen Portin yrittäjiä. Muistan, kun ensimmäistä kertaa avasin isolla avainnipulla takaoven ja astuin sisään. Ajattelin, että miten ihmeessä meille uskallettiin antaa tällainen vastuu kannettavaksi. Neuvotteluja oli käyty entisten osakkeenomistajien sekä kunnan että rahoittajien kanssa. Ja tässä sitä oltiin, kuuluisan Raatteen Portin talvisotamuseon pyörittäjiä.

No, päivä kerrallaan vanha sanonta osoitti pitävän paikkansa: työ tekijäänsä opettaa. Kaikki osa-alueet henkilökunnan ja tuttavien avulla tulivat tutuiksi: näyttelyn opastaminen, kahvila-ravintolan ja matkamuistomyymälän toiminnot puhumattakaan leipomisesta, ruuanlaitosta ja siivoamisesta sekä majoitustoiminnasta. Yrittäjän elämään kuuluvat asiat voi oppia vain tekemällä vastaantulevat asiat ja jossakin vaiheessa pitää osata jo ruveta ennakoimaan ja suunnittelemaankin.

Aloimme myös uudistamaan paikkaa hetimmiten, niin omasta aloitteesta kuin kunnankin avustuksella. Kahvilan puoli koki muodonmuutoksen ja kauan suunniteltu näyttelyn uudistus ja laajennus ottivat tuulta siipien alle. Tuntuipa hienolta, kun kunta ilmoitti, että rahoitus on järjestynyt ja uutta näyttelyä aletaan suunnittelemaan. Operaatio vietiin läpi todella pikaisella aikataululla ja siihen nähden saatu lopputulos on huima. Tosiasia on, että museonkin on uudistuttava. Vanha näyttely palveli ansiokkaasti 22 vuotta, mikä on hieno saavutus. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet ja tekniikka kehittynyt valtavasti eteenpäin, joten uudistukselle olikin kipeästi tarvetta. Saatu palaute on tukenut tätä päätöstä.

Asiakaspalvelutyö on tietysti meillä se elämän suola. Vierailijoita on käynyt eri maailmankolkista, niin läheltä kuin kaukaa. Joku on lukenut yhden ainoan kirjan, jonka perusteella hän halusi tulla paikan päälle. Ukrainalaiset perheet ensimmäisenä kesänä ovat erityisesti jääneet mieleen, he muistelivat kyynelsilmin Raatteentielle menehtyneitä omaisiaan ja kiittivät, että ylläpidämme tällaista paikkaa, jossa kunnioitetaan kaikkien osapuolten muistoa. Meillä on soitettu niin Raate Rokkia kuin hiihdetty Talvisotahiihtoa, kävelty Raatteen Marssia ja juostu Raatteen Maratonia. Kaikki tapahtumat ovat sujuneet hillitysti ja kunnioittaen paikan arvoa. Emmepä olisi alussa aavistaneet, että tulemme kestitsemään vielä Naton edustajia ja presidentti Sauli Niinistöä. Olen myös esitellyt näyttelyn rajanaapurimme Venäjän korkeille herroille.

Ensi kesäksi on sitten jälleen luvassa näyttelyn uudistusta. Haluamme kertoa vänrikki Elon traagisen tarinan Juntusrannan puolustustaisteluista. Vänrikki Elo oli vastuussa Juntusrannan lohkosta ja puna-armeijan hyökätessä tuhansien miesten voimin rajan yli, suomalaisia oli vastassa 47. Tilanne oli täysin mahdoton, mutta hätähuutoa ei otettu todesta. Elo lähti viemään sanaa Suomussalmen kirkonkylälle, mutta kohtasi matkalla  luutnantti Airanteen joka moitti häntä miestensä jättämisestä. Elo teki tämän puhuttelun jälkeen ratkaisevan päätöksen ja ampui itsensä Kiantajärven jäällä. Vastuu koitui liian kovaksi taakaksi. Hänen rekensä ja vanhat lehtiartikkelit odottavat esillepääsyä ja tarinan kertomista. 

Vänrikki Elon reki

Sota on inhimillinen tragedia kaikille osapuolille ja loppua sille ei näy nykypäivänäkään. Oma historia on kuitenkin tunnettava ja tunnustettava, vain silloin voi pystypäin katsoa eteenpäin. Omalta osaltamme kerromme Suomussalmen ja Raatteen historiaa kaikille, jotka haluavat kuulla ja toivomme, että sanoma koskettaa ja vie rauhan viestiä eteenpäin.

Sami Pihlajamaa Ylen jututettavana
 
Raatteen Portti talvisotamuseo/Pirjo Kähkönen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti