Onko yksi kuva tuhat sanaa?

Valokuvat ovat tärkeä osa museoiden kokoelmia. Kainuun Museon kuva-arkistossa on noin 360.000 luetteloitua valokuvaa. Kuvia voi käyttää tutkimusaineistoina, mutta useimmiten niitä käytetään näyttelyissä ja julkaisuissa tekstiä elävöittämässä.

                            

Museoille tarjotaan ajoittain erilaisia valokuvaeriä, kuten vanhoja perhealbumeja tai jonkin yhdistyksen arkistossa säilytettyjä kuvia. Vanhat valokuvat ovat kiehtovia, mutta museotkaan eivät voi eikä niiden kannata ottaa kokoelmiinsa mitä tahansa kuvia.

Jos valokuvasta ei tiedetä, missä ja milloin se on otettu, kuvaa on museossa vaikea käyttää. Kun halutaan esitellä tietyn paikkakunnan tai kylän historiaa, täytyy olla varmuus, että kuvat todella ovat kyseiseltä paikalta. Jos museo haluaa kertoa tietystä vuosikymmenestä, niin arvailuihin ei silloinkaan kannata ryhtyä.

Kuvissa näkyvistä rakennuksista, autoista, vaatteista ja muista yksityiskohdista voi päätellä jotain, mutta kuva yksin ei kerro esimerkiksi ihmisten nimiä tai valokuvaajan nimeä. Joskus museot järjestävät itse tai yhteistyössä vaikka kirjaston kanssa vanhojen valokuvien tunnistamistilaisuuksia. Ne saattavat olla hyvinkin ansiokkaita tiedontallennuksen kannalta.

Kainuun Museonkin kokoelmissa on paljon kuvia, joista puuttuu tärkeät taustatiedot. Joissakin tapauksissa kuvia on otettu kokoelmiin sillä oletuksella, että niitä saadaan myöhemmin tunnistettua.

Suomussalmelaisen Matti Hiltusen (1881–1968) kuvaama poika, mutta kuka, missä ja milloin. 

Kainuun Museon kuva K3220-48

Suomussalmelaisen Matti Hiltusen (1881–1968) kuvaama ryhmä, mutta ketkä, missä ja milloin.  

 Kainuun Museon kuva K3220-90

Nykyisissä digikuvissa valokuvauksen ajankohta tallentuu kuvan yhteydessä, jos kameran asetukset ovat kohdallaan. Jos kuvaa sitten siirrellään muistitikuilta ja tietokoneilta toiselle, alkuperäinen tieto ei enää välttämättä säily. Näin myös digikuvat kannattaisi tallettaa ja nimetä omiin kansioihinsa, esimerkiksi ”2015 Joulun aikaan Kuhmossa”.

Kun nyt jouluaikaan vieraillaan vanhempien ja isovanhempien luona ja usein vielä katsellaan vanhoja valokuvia, niin otetaanpa tällä kertaa myös kynä esille ja kirjoitetaan albumeihin tai kuvien taakse tiedot ylös niiltä, jotka ne vielä tietävät ja muistavat. Seuraavat sukupolvet ovat tästä mielissään.

Antti Mäkinen