Suutari, räätäli, pikipöksy Pietari...

Ja näin täräytämme vauhtiin Kainuun museoiden ikioman blogin. Toimikoon blogimme lähtölaukauksena katsaus Kainuun Museon juuri avautuneeseen Monenmoisia hantvärkkäreitä -näyttelyyn.

Näyttely sisältää monen monta mielenkiintoista elämäntarinaa ja useita kiinnostavia esineitä. Esillä on niin suutarin, räätälin, puusepän, kultasepän, suksisepän kuin maalarinkin käyttämää esineistöä. Mutta tässäpä maistiaisiksi muutama poiminta näyttelystä.

Mikähän kumma tämä puinen kapistus mahtaakaan olla?

Kylläpä vain, kisällinsänkyhän se. Oikea tilaihme! Kisälli ja oppipoika asuivat yleensä mestarin taloudessa ja heidän nukkumapaikkanaan toimi verstas, joten tilaa ei liiemmälti ollut. Päivisin kisälli käytti tällaista kokoonpantavaa sänkyä työpöytänään, ja öisin hän nukkui makoisasti työpöytänsä kätköistä esille tulevassa sängyssä. Museon kisällinsänky on peräisin kajaanilaisen puuseppä Richard Juntusen nikkarinverstaasta 1800-luvun lopulta.

Kun puhutaan vanhoista käsityöammateista, tulee varmasti monelle oitis mieleen räätäli. Seuraava mikättimemme liittyykin räätälin työhön. Ja taas voisi arvata mikä on tuo saksien vierestä löytyvä räätälin väline?

No niinpä tietenkin, napinläpikirveshän siinä on. Muodoltaan siis aivan kuin mikä tahansa kirves, kuten jo nimikin kertoo, mutta kooltaan vain murto-osa tavallisen kirveen koosta. Napinläpikirveellä räätäli sai kätevästi aikaan reiän nappia varten esimerkiksi liivejä tehdessään.

Seuraavaksi jokainen voisi veikkailla, minkä alan käsityöläiselle alla oleva pöytä kuuluu.

Kuten esineistön  ja kuvan perusteella voikin päätellä, on tämän pöydän ääressä ahkeroinut kultaseppä. Mutta ihan mistä tahansa pöydästä ei olekaan kyse. Tuusniemellä syntynyt Erik Koponen oli kultasepän opissa J. W. Toivasen liikkeessä Kuopiossa 1900-luvun alkuvuosina. Muutettuaan Kajaaniin vuonna 1920 Koponen sai Kuopiosta mukaansa kultasepän työpöydän, jonka J. W. Toivanen oli tuonut mukanaan Pietarista työskennellessään kuuluisassa Fabergen kultasepänliikkeessä.  Kainuun Museon kultasepän pöytä voi hyvinkin olla ainoa Fabergelta säilynyt pöytä, sillä muut pöydät ovat kadonneet vallankumousvuonna 1917. Harvinaislaatuinen esine siis kyseessä!

Ja otetaanpa vielä yksi ammattiala esille, nimittäin nahkurit, joita Kajaanissakin toimi jo 1800-luvun alusta lähtien. Kajaanin ensimmäinen nahkuri oli Jakob Boström, joka saapui kaupunkiin harjoittamaan nahkurin ammattia vuonna 1803. Vaikka Boström muutti Ouluun vuonna 1814, jätti hän itsestään pysyvän muiston Kajaanin seurakunnalle: Boström lahjoitti oululaisen Johan Hedmanin maalaaman alttaritaulun vuonna 1734 rakennettuun kirkkoon. Alttaritaulu sijaitsee Kajaanin nykyisessä kirkossa vasemmanpuoleisen parven päätyseinällä. Erityisen kiinnostavan lahjoituksesta tekee se, että lahjoitukseen liittyvä alkuperäinen, kirjallinen dokumentti on säilynyt näihin päiviin saakka, ja nyt se on saanut oman paikkansa museon näyttelystä.

Tämän dokumentin pohjalta jokainen ruotsinkielen taitoinen voi perehtyä tarkemmin Jakob Boströmin elämään ja hänen tekemäänsä lahjoitukseen. Ainutlaatuisuuden havinaa siis tässäkin!

Tätä kaikkea ja paljon muuta tarjoaa siis Monenmoisia hantvärkkäreitä -näyttely, joka jatkuu aina 3.1.2016 saakka. Näyttely saa rinnalleen 14.10. alakerran Galleriahuoneeseen Käsityöläisyys tänään -pienoisnäyttelyn. Tervetuloa tutustumaan käsityöläisten kiehtovaan maailmaan!