maanantai 16. marraskuuta 2020

Leonid Brezhnevin Kajaanin vierailu, osa 2.

Valtion päämiesten turvallisuudesta huolehtivat mm. moottoripyöräpoliisit. 










Kekkonen ja Brezhnev kuuntelevat esitystä Kajaani Oy:n tiloissa.

Suomen ja Neuvostoliiton seurueille järjestettiin ruokailu Koskikara-ravintolassa. Alemmassa kuvassa istumajärjestys. 




Istumajärjestys

Kuvat: Kainuun Museon kuva-arkisto








keskiviikko 4. marraskuuta 2020

Leonid Brezhnevin Kajaanin vierailu, osa 1.

Syyskuun lopussa tuli kuluneeksi 59 vuotta Neuvostoliiton entisen johtajan Leonid Brezhnevin Kajaanin vierailusta. Kainuun Museon valokuva-arkistosta löytyy useampia valokuvia Kajaanin kaupungin ja Urho Kekkosen isännöimästä tapaamisesta. Harpataan kuvien avulla ajassa taaksepäin noin 60 vuotta!
Kekkonen ja Brezhnev Kajaanin rautatieasemalla 28.9.1961. Kuvassa oikealla: kaupunginjohtaja Heikki Komulainen, kaupunginvaltuuston puh.joht. Ville Tikkanen ja maaherra Kalle Määttä.

Päämiehet kävivät Kajaanissa myös vaateostoksilla.
Kuvissa ollaan Kenkäkulma -nimisessä liikkeessä. Brezhnevin tiedetään suositelleen Kekkoselle nuorekkaita kenkiä. 
Rouva Leppänen esittelee Brezhneville kenkäuutuuksia. Tämän jälkeen suunnattiin Pohjolan Vaatetukseen.
Tarina kertoo seuraavaa: "Presidentit marssivat Pohjolan Vaatetus Oy:n myymälässä suoraa päätä solmiotelineelle ja tällä kerralla oli presidentti Kekkosen vuoro toimia kauppamiehenä. Leikkisän tinkimisen jälkeen presidentti Kekkonen valitsi kolme hillityn harmaata solmiota lahjoittaen ne presidentti Brezhneville Pohjolan Vaatetus Oy:n lahjoittaessa solmiot ensin Kekkoselle." 

Samalla vierailulla Suomen ja Neuvostoliiton päämiehet tutustuivat myös Kajaani Oy:n tehtaaseen, mutta siihen palaamme kuvaesityksen seuraavassa osassa. 

Brezhnevin ura pähkinänkuoressa
 - Leonid Iljits Brezhnev syntyi 19.12.1906 Kamjansken teollisuuskaupungissa
 - Liittyi Neuvostoliiton kommunistisen puolueen nuorisojärjestöön (Komsomol) vuonna 1923 ja puolueeseen 1931 
- Valmistui metallurgian insinööriksi 1935
- 1950-luvulla nousu poliittiseen eliittiin:
    - 1952 kommunistisen puolueen keskuskomiteaan 
    - 1956 politbyroon jäseneksi 
    - 1960 korkeimman neuvoston puheenjohtajaksi (käytännössä valtaa piti vielä pääsihteeri Nikita Hrustsov)

Kuvat: Kainuun Museon kuva-arkisto

tiistai 26. toukokuuta 2020

Ilmarata Kajaani Oy:n tehtaalla

Hiukkasen Kajaanin ilmaradasta

Eräs Kainuun Museon työntekijä sattui vuosia sitten osumaan netissä futuristiseen kuvaan Kajaani Oy:n tehtailta.  Siinä isot kraanat roikkuvat epätodellisen näköisinä härveleinä kiskoilla ja osittain veden päällä. härveleiden keskivaiheilla on puusta rakennetut hytit ja jotakin liikkuu ilmassa ja lähellä maan pintaa teräsvaijereiden varassa. Mistä oikein oli kyse? Kainuun Museo ryhtyi tutkimaan asiaa. Vanhemmat sukupolvet todennäköisesti vielä muistavat ilmaradan osuuden Kajaani Oy:n toiminnassa, mutta ohessa kuitenkin lyhyt yhteenveto asiasta. Kainuun Museon kuvakokoelmista löytyi runsaasti kuvia Kajaani Oy:n toiminnasta eri vuosikymmeniltä. Lisäksi Kajaanin karttapalvelusta löytyi ilmakuvia kaupunkialueesta ja maanmittauslaitokselta vanhoja peruskarttoja jotka auttoivat kokonaiskuvan hahmottamista. Pidemmän videon videon Kajaani Oy:n toiminnasta 1950-luvulta voi halutessaan löytää you-tube-sivustolta, myös siinä ilmarata näkyy paikoin taustalla toiminnassa. Tekstiosuutta on täydennetty Kajaani Oy:n toiminnasta kertovan kirjallisuuden avulla.

Tiettävästi myös ainakin Torniossa on toiminut jopa 1,3 kilometriä pitkä ilmarata postin kuljetusta varten Tornion ja Haaparannan välillä 1900-luvun alussa, sitä ei kuitenkaan ilmeisesti oltu suunniteltu niin massiivisiin tavarakuljetuksiin kuin Kajaanin vastaava oli. Linkki ja lisätietoa Tornion ilmaradasta löytyy täältä.

Ilmakuvat: Onneksi Kajaanin karttapalvelusta löytyy nykyään ilmakuvia kaupungista vuosien varrelta. Niistä pystyy paitsi havainnoimaan Kajaanin asutuksen ja maiseman muutoksia ajan saatossa myös tarkastamaan missä nuo ilmaradat Kajaani Oy:n tehtailla tarkalleen ottaen ovat sijainneet. Pystytkö paikallistamaan nuo massiiviset rakenteet ilmakuvista? Huomaa myös suuret puumäärät joita liikuteltiin itse jokea pitkin. Kajaaninjoki oli tehtaille todellinen elämänlanka. Koosteen lmakuvakartoista Kajaani Oy: alueelta löydät täältä. Laajempia ilmakuvakokonaisuuksia Kajaanin kaupungin alueesta eri aikoina voit halutessasi tarkastella Kajaanin Karttapalvelun sivuilta. Avaa tasot vasemmasta reunasta, valitse ilmakuvat ja sen jälkeen se aikakausi ja alue jota haluat tutkia.



Teksti ja toteutus: Tapani Rostedt, Jarkko Kauppinen ja Henri Tuomaala



Tästä se lähti, härveleitä kiskoilla ja ilmassa, kuva Facebookin sivustolta.



Kajaani Oy:n tuotannon alkuvaiheessa puumäärät ja niiden hallitseminen olivat vahvassa muutosvaiheessa. Puiden liikutteluun kehitettiin varsin nopeasti Suomen oloissa tuolloin harvinaisia ratkaisuja, joista raiteiden ja vaijerien avulla ilmateitse varastoalueelta tehtaalle kulkeva ilmarata oli varmaan erikoisimpia.  Vasemmalla vanhempi kraanateline, oikealla nuorempi paranneltu versio aiheesta. Kuvat Kainuun Museo 7501-289-44 ja 7501-291-69.




Alkuvaiheen nousukauden huumassa tapahtui myös suunnitteluvirheitä. Niiden ja lastausvaiheessa tapahtuneiden työskentelyvirheiden yhteisseurauksena tapahtui 1920-luvulla onnettomuus, jossa toinen joenpuoleisista lastauskraanoista romahti jokeen. Henkilövahingoilta onneksi kuitenkin vältyttiin. Kuva Kainuun Museo 7501-289-48.

Talvinen kuva ilmaradasta. Maisema on kokonaisuudessaan varsin epätodellisen oloinen.
Kuva Kainuun Museo 7501-23.


 Ilmarata kesäaikaan. Tästä saa jo vähän paremmin selkoa mitä oikein tapahtuu. Huomaa tyhjät ja
 täydet lastauskoukkurakenteet joen yllä. Kuva Kainuun Museo 7501-302-61.

   
Puita siirrettiin Kajaaninjoesta varastoon ja toisessa vaiheessa kuivausvarastolta tehtaalle isojen
kraanojen ja vaijerikuljettimien avulla. Kuva Kainuun Museo 7501-291-69.


Yleiskuva kauempaa antaa varsin hyvän käsityksen siitä miten valtavia määriä puuta tehtaalla
käsiteltiin. Kuva Kainuun Museo 7501-704-01.

   
Puut pakattiin nipuiksi jotka liikkuivat vaijerikuljetinkiskoa pitkin lähelle joen pengertä. Varastoaluetta 
kutsuttiin nimellä  ”Katiska”. Kuva Kainuun Museo 7501-292-15.

  
Vaijerikuljetinkiskon lähestyessä joen pengertä niitä kannattavat telineet korottuivat. 
Kuva Kainuun Museo 7501-291-68.



Puut siirtyivät vaijerissa roikkuen Kajaaninjoen yli. Täydet niput liikkuivat tehtaalle päin, tyhjät 
takaisin varastoalueelle täytettäviksi. Kuva Kainuun Museo 7501-291-67.

   
Ilmaradalla liikkuvat täydet ja tyhjät kuljetuskelkat olivat tehtaalla normaali näky. 
Kuva Kainuun Museo 7501-299-11.

     
Luonnollisesti ilmarata oli toiminnassa myös talvisaikaan. Kuva Kainuun Museo 7501-49.

   

Normaali työpäivä ilmaradan katveessa Kajaani Oy:n tehtaalla. 
Kuva Kainuun Museo 7501-300-04.

   

 Ilmaradat Kajaani Oy:n tehtailla on merkittyinä oheiseen vuoden 1952 peruskarttaan. Ilmaratoja oli
 joen molemmin puolin, sekä puiden että niistä tuotantoprosessissa syntyvien jätteiden liikuttelua 
 varten.  Peruskarttaote on maanmittauslaitoksen sivuilta    (www.vanhatpainetutkartat.maanittauslaitos.fi).
   

maanantai 25. kesäkuuta 2018

Suomussalmen kotiseutumuseo huokuu historiaa

Kuva: Veera Korhonen


Suomussalmen kotiseutumuseon esineistö on karttunut yksittäisten ihmisten tekemillä lahjoituksilla. Luetteloituja esineitä löytyy museon kokoelmasta jo lähes tuhat kappaletta. Laajin yhtenäinen esineistö saatiin museolle 1980-luvulla, kun Suomussalmen kunta osti seppä Härkösen perikunnalta Hermanni Härkösen käytössä olleen pajan esineistöineen.



Hevosenkenkiä. Kuva: Veera Korhonen

Sepän pajan ahjossa kuumennettiin raudan sulattamista varten puuhiiliä joihin saatiin polttamalla korkea lämpötila. Palkeilla pumpattiin ahjon kuumiin hiiliin ilmaa. Palkeiden sivuissa käytettiin nahkaa ja palkeita liikuteltiin käsin painettavalla vivulla. Sepän pajan tärkeä työkalu on takoma-alusta, alasin, joka on kiinnitetty tukevaan pölkkyyn kiinni. Alasimen toinen pää on kapea metallin pyöristystyön suorittamista varten.


Työkaluja talon töihin. Kuva: Veera Korhonen
Sirppejä orrella. Kuva: Veera Korhonen




Alanteen pirtin tupaa. Kuva: Veera Korhonen
Museon päärakennukseksi valikoitui Eemeli, Eeru ja Einari Heikkisen lahjoittama Alanteen talon päärakennus, Alanteen pirtti. Vienaan kulkevan vesireitin varrella, Alanteen järven rannalla sijainnut suurikokoinen savupirtti ja kammari-siipi siirrettiin museon päärakennukseksi. Myöhemmin museolle on siirretty hirsirakennuksia ympäri pitäjää, ne kaikki kertovat vuosisatoja vanhoista hirsirakentamisen perinteestä ja menneen ajan ihmisten elämäntavoista.





Kuva: Veera Korhonen

Kainuulaisten elämäntapoja tutkinut Samuli Paulaharju toteaa kainuulaisista taloista näin vuonna 1922: ”Leveät penkit ovat pitkin seinänviertä ja peränurkassa pitkä pöytä. Pirtin lukuisilla orsilla on kaikilla oma tehtävänsä. Paksut orret oven yläpuolella ovat halko-orsia ja tarvispuiden kuivaustelineitä, päreorret kasinassa päreitä varten, koukkorsi lieden päällä patakoukun ripustimena, kinnasorrret keskipirtillä kintaiden kannattajina, sitten on vielä leipäortta, tupakkiortta sekä monia vaaterorsia huiveille, esiliinoille, hameille ja muillekkin pukineille.” 


Alanteen pirtin tuvan uuni. Kuva: Veera Korhonen
Paulaharjun mukaan kainuulainen asuinrakennus käsitti asuinpirtin ja eteispirtin eli eteisen, jonka välissä oli porstua. Porstuan perässä kamari, jos toinenenkin jossa oli köökki, eli keittiö. Huoneita rakennettiin usein eri aikoina, joten huonekorkeus saattoi vaihdella. Alanteen pirtissä huonekorkeus on päätä huimaava, porstua ja kammarit sen sijaan ovat reilun kahden metrin korkuisia.




Kuva: Veera Korhonen



Nämä ja lukuisat muut hirsirakennukset savusaunoineen, navettoineen ja riihineen houkuttelevat jopa tuhansia vierailijoita vuosittain. Kotiseutumuseon pihapiirissä huokuva historia kiehtoo matkailijoita saapumaan paikalle aina uudelleen ja uudelleen. Suomussalmen kotiseutumuseolla järjestetään kesäisin useita tapahtumia, kuten juhannusaaton juhla, lastentapahtumapäivä sekä perinnepäivä.




Kuva: Veera Korhonen


Avoinna:
Kesäisin tiistai – sunnuntai klo 10-18, maanantaisin suljettu.
Kesän 2018 aukioloaika 17.6. – 19.8.2018.




Kuva: Veera Korhonen


Kuva: Veera Korhonen
 Kesän tapahtumia 2018:

Su 17.6. klo 10  Museon ovet avautuvat kesäkaudelle. Vapaa pääsy!

Pe 22.6. klo 11 Juhannusjuhla

Ke 11.7. klo 13 Lastentapahtuma

La 21.7. klo 11 Perinnepäivä

Su 29.7. klo 14 Suviseurat

Kuva: Veera Korhonen





Kuva: Veera Korhonen
 Palvelut:

Museokauppa, opaskierrokset pyydettäessä, WC
Pääsymaksu:
Aikuiset 3€, lapset 2€ (12 sivua pitkä toiminallinen sarjakuva tehtävärata kirjanen sisältyy pääsymaksuun)
KAIKU-kortilla ilmainen sisäänpääsy



Kuva: Veera Korhonen


Osoite:
Kirkkotie 35, 89800 Suomussalmi
Koordinaatit:
64.915200 N
28.989373 E
Suomussalmen kirkonkylältä museolle 2 km

Kuntakeskuksesta Ämmänsaaresta museolle 12 km



Kuva: Veera Korhonen

Kuva: Veera Korhonen

Yhteystiedot:
Museon puhelinnumero aukiolokaudella
p. +358(0)44 777 3184

Museon aukiolokauden ulkopuolella yhteydenotot
Suomussalmen kunnan kulttuuritoimisto
Joni Kinnunen p. +358(0)44 511 9871
joni.kinnunen(at)suomussalmi.fi


Kuva: Veera Korhonen


Museossa seikkailevat Nalli ja Kärppy. Kuva: Veera Korhonen
Museon tehtäväradoissa on hyödynnetty museon esineistöä ja ympäristöä monipuolisesti, ne soveltuvat sisällöltään kaikenikäsille museovieraille. Sarjakuvatehtäväkirjan saat pääsymaksun yhteydessä museokaupasta. Lisäksi tarjolla on historia tietoa sisältävä museon mediaopas, joka on suunniteltu nuoria silmällä pitäen. Mediaoppaaseen pääset alla olevasta linkistä. Pääset etsimään raunioiden aarretta, taikaluuta ja avaimia. Sarjakuvan muotoon kirjoitetut tehtäväradat voi tehdä yksin tai kaverin kanssa. Riittää kun porukassa on lukutaitoinen henkilö. Kysy apua museon henkilökunnalta, jos jokin pulma ei ratkea, he auttavat mielellään sinua eteenpäin. 

Lisäksi tarjolla on historia tietoa sisältävä museon mediaopas, joka on suunniteltu erityisesti nuoria silmällä pitäen. Mediaoppaaseen pääset tästä. 





Teksti ja kuvat: Veera Korhonen, viestintäsuunnittelija

perjantai 18. elokuuta 2017

Historia on vaarassa

Työskentely kotiseutumuseossa voi saada aikaan näinkin filosofisia pohdintoja, alla Puolanka-Pirtin kesän museoassistentin Eetu Heikkisen mietteitä museotyön ohessa.
 
Ensimmäinen luku

Tietoa menneisyydestä on aina mahdollista käyttää väärin. Etenkin nykyaikana, jolloin erilaiset valemediat vaanivat lukijoita sosiaalisessa mediassa, historiantuntemus ja kriittinen medianlukutaito ovat tärkeimpiä kuin koskaan. Tämä ei koske vain valemedioita, sillä epäilyttävää toimintaa löytyy myös virallisilta tahoilta. Suurta huolta onkin herättänyt esimerkiksi nykyisen Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin harjoittama retoriikka ja politiikka. Trump ja hänen lähipiirinsä vaikuttavat elävän omassa maailmassaan, jota hallitsevat merkilliset faktat. He ovatkin välillä väittäneet kivenkovasti vastaan, vaikka tosiasiat selvästi kertovat jotain muuta.
 
Asiantuntijoiden mukaan elämme faktojen jälkeisessä post-faktuaalisessa ajassa. Jos vaihtoehtoiset faktat mellastavat nykypolitiikassa, ne voivat löytää tiensä myös historian tulkintaan ja tutkimukseen. Näin onkin jo tapahtunut Yhdysvalloissa. Holokaustin muistopäivänä (vainojen uhrien muistopäivä 27.1) Valkoinen talo julkaisi lausunnon, jossa antisemitismiä tai juutalaisten vainoja ei mainittu lainkaan, vaan siinä painotettiin muita uhreja. Modernin juutalaisten historian professori Deoprah Lipstadt kirjoitti The Atlantic -lehteen artikkelin aiheesta. Hänen mukaansa tällainen ajattelu on kytköksissä antisemitismiin. Valkoisen talon strategisten kommunikaation johtaja, Hope Hicks, puolusti julkaistua lausuntoa. Hänen mukaansa Valkoinen talo oli toiminut kattavalla tavalla, ja lausunto ansaitsi kehuja. Hicks mainitsi asiasta tiedustelluille artikkelin, jossa harmiteltiin miten holokaustin muut uhrit yleensä unohdettiin. Lipstadin mukaan tällaisen argumentin pohjavireenä on ajatus, jonka mukaan juutalaiset ”varastavat” holokaustin itselleen. Kyseessä on valheellinen väite, joka on Lisptadin mukaan havaittavissa anti-semitismissä. 

On totta, että monet ihmiset ja ihmisryhmät kärsivät ja kuolivat natsien hirmutekojen alla. Esimerkiksi romaniväestö oli erinäisten vainojen kohteena. Lipstadin mukaan näissä on kuitenkin tärkeä ero. Romaneja kyllä vainottiin, mutta tämä politiikka oli vähemmän järjestäytynyttä. Joissain paikoissa he saivat elää rauhassa ja jopa palvella Saksan armeijassa. Holokausti taas oli systemaattinen tappo-ohjelma, joka kohdistettiin järjestelmällisesti juutalaisiin. Juutalaisia ei tapettu siksi, että he vastustivat natseja, vaan siksi että he olivat juutalaisia. Tämä erottaakin Lipstadtin mukaan holokaustin muista natsien harjoittamista hirmutöistä. Tätä pohtiessa kuulostaakin oudolta, ettei holokaustin muistopäivänä annetussa lausunnossa mainita juutalaisia tai heidän kokemiaan kärsimyksiä.

Lipstadin mukaan juutalaisten roolin pienentäminen tai vähättely puhuttaessa holokaustista on pehmeää holokaustin kieltoa. Siinä faktoja ei kielletä, mutta holokaustia vähätellään. Hänen mukaansa Valkoisen talon antamassa lausunnossa oli kaikupohjaa tämän kanssa. Lausunnossa ei kielletty faktoja, mutta holokaustin roolia muunnettiin kun juutalaisia ei mainittu. Valkoisen talon lausunnossa holokausti ikään kuin epä-juutalaistettiin. Lipstadin mukaan tämän on klassista pehmeää holokaustin kieltoa.

Toinen luku

Jos Valkoisen talon lausunnon kohdalla historiaa tulkittiin jonkin linssin läpi, niin Egyptissä eräitä historiallisia jaksoja on kokonaan poistettu. Kainuun Sanomissa ilmestyneessä kolumnissa nimeltä Historia katosi kouluista, vapaa toimittaja Päivi Arvonen kirjoittaa kuinka historianopetusta on muokattu Egyptissä:

”Egyptin opetusministeriö on päättänyt poistaa toisen asteen koulujen historian opetussuunnitelmasta maininnat 2011 kansannoususta ja vallankumouksesta, joka syrjäytti maata kolme vuosikymmentä hallinneen presidentti Hosni Mubarakin.”

Arvosen mukaan jatkossa oppilaille ei myöskään kerrota vuoden 2013 suurmielenosoituksista, ja islamistipresidentti Mohamed Mursin syrjäyttämisestä. Tulevassa historianopetuksessa käsitellään Egyptin historiaa vuoteen 1981 asti, jolloin Mubarakista tuli presidentti. Arvosen mukaan päätös ei yllätä Egyptin kansaa. Maassa on nimittäin totuttu siihen, että valtio voi väittää mustaa valkoiseksi. Arvosen mukaan päätös poistaa kansannousu historianopetuksesta heijastelisi mahdollisesti pelkoja siitä, että pettynyt, vihainen ja nälkäinen kansa voisi nousta myös nykyhallintoa vastaan. Arvonen kuitenkin epäilee muutoksen aiheuttamaa merkitystä, sillä valtion koulujen opetuksen laatu on niin heikkoa, etteivät oppilaat aina opi edes lukemaan ja kirjoittamaan.

Historia näyttäisi olevan vaarassa. Siitä on tulossa pelkkä vihkonen, johon vallanpitäjät voivat tehdä ”korjauksia”, poistaa asioita, viivata yli tai editoida sitä, jotta se sopisi paremmin heidän omiin näkemyksiinsä. Sellaiset asiat kuten historiallinen tarkkuus tai faktat ovat häiriöntekijöitä, jotka lakaistaan sivuun.

Kolmas luku

Historiaa on toki aiemminkin käytetty väärin. Nykyisten tietoverkkojen ja tehokkaiden kuvan- ja informaatiommuokkaustyökalujen ansiosta vaara on kuitenkin yhä suurempi. Varsinkin tehokkaat kuvanmuokkausohjelmat voivat osoittautua haasteellisiksi historiantutkimukselle. Keskustelimme tästä aiheesta ensimmäisenä lukuvuotenani yliopistossa. Puheeksi oli noussut erään venäläisen arkkipiispan tapaus, jonka kuvaa oli muokattu digitaalisesti. Hänen paljaasta ranteestaan oli häivytetty kalliin näköinen kello. Eräs tarkkasilmäinen kuvan katselija huomasi kuitenkin manipulaation.

Jos tällainen toiminta lisääntyy, se asettaa haasteen tuleville tutkijasukupolville. Mitä taitavampaa manipulaatio on, sen vaikeampaa sen merkkejä on havaita. Pelkona on myös se, ettei manipulaatio pysähdy pelkästään jonkin pienen yksityiskohdan muuttamiseen. Entä jos tiedoista tai kuvista poistetaan ihmisryhmiä tai merkkihenkilöitä? Tätäkin on ehditty tehdä menneisyydessä. Esimerkiksi Neuvostoliitossa Stalinin aikana virallisista valokuvista poistettiin ei-toivottuja henkilöitä.


(Ylhäällä alkuperäinen kuva Josif Stalinista Nikolai Yezhnovin seurassa, ja oikealla manipuloitu versio josta Yezhnov on poistettu. https://en.wikipedia.org/wiki/Censorship_of_images_in_the_Soviet_Union )


Nykyisin käytettävät työkalut ovat vielä tehokkaampia, joten manipulaation huomaaminen on todennäköisesti yhä haastavampaa. Kun tämä yhdistetään valemedioihin ja median ylipäätään voimakkaaseen informaatiojakelukykyyn, alamme liikkua vaarallisilla vesillä. Tehokkaan informaatiojakelun avulla kansalaisten ympärille on mahdollista rakentaa kupla.

Neljäs luku

               
Onneksi faktoja ja tietoja on kuitenkin aina tarkistettu ajan saatossa. Historian mahdolliseen väärinkäyttöön onkin herätty uudella tavalla. Erkki Tuomiojan aloitteesta vuonna 2015 perustettiin Historioitsijat ilman rajoja -yhdistys. Tämä historioitsijoista koostuva yhdistys kamppailee historian väärinkäyttöä vastaan. Sen tavoitteena on muun muassa edistää ja syventää historian monipuolista tuntemusta, ja myötävaikuttaa siihen, ettei historiaa käytetä ruokkimaan viholliskuvien syntyä. Liitto pyrkii myös edistämään historiallisten arkistojen ja aineistojen vapaata käyttöä. Liitto järjestää kokouksia ja seminaareja, joissa keskustellaan ja pohditaan yllä mainittuja aiheita ja kysymyksiä.

Järjestö nostaa myös esimerkiksi esiin historiallisten narratiivien, eli historiallisten kertomusten ja tulkintojen aseman. Tämä on myös tärkeä aihe. Avoimessa ja demokraattisessa yhteiskunnassa on olemassa monenlaisia historiallisia tulkintoja. Erilaisista näkemyksistä voidaan keskustella ja niistä pitääkin keskustella. Tietenkin osa näistä tulkinnoista on paremmin perusteltuja ja argumentoituja kuin toiset. Vaarallista on, kun esimerkiksi jossain autoritäärisessä valtiossa tämä keskustelu lakkautetaan. Ainoaksi tulkinnaksi tulee valtion virallinen versio, ja muita malleja ei hyväksytä, vaikka todistusaineisto muuta väittäisi.

Epilogi

Historiaa on käytetty ja käytetään yhä väärin. Sitä joko peitellään tai salataan, poistetaan tai peukaloidaan. Historiasta mahdollisesti nostetaan myös vain yksi ääni kuuluviin, joka on paradoksaalista historian moniäänisen luonteen takia. Historioitsijoiden täytyy huomata nämä vaarat, ja suojella oppiainettaan. Päätänkin tämän tekstin lainauksella historioitsija Romilia Thaparin puheesta, jonka hän piti Historioitsijat ilman rajoja -konferenssissa Suomessa vuonna 2016:

”Tänä päivänä historioitsijoiden täytyy tunnistaa. että heillä on yleisten intellektuellien rooli yhteiskunnassa. Tämä estää heitä jäämästä leppoisasti eläkkeelle norsunluutorniin. Sen sijaan se vaati heitä olemaa tietoisia siitä, mitä väitetään historiaksi. Osa heistä, jotka väittävät näin, tarvitsevat historiaa ei niinkään sen mielenkiinnon tai menneisyyden selitysvoiman vuoksi, vaan voimistaakseen omaa poliittista ideologiaansa. Tämä on valheellista historiaa, ja historioitsijoiden on kamppailtava sitä vastaan teorioiden avulla, jotka perustuvat lähdemateriaalin ja argumenttien kriittisen tutkimiseen, mikä on synnynnäistä historian oppiaineelle. 


Historioitsijoiden täytyy puolustaa omaa oppiainettaan.”  
 


Lähteet:
The Atlantic -artikkeli:
https://www.theatlantic.com/politics/archive/2017/01/the-trump-administrations-softcore-holocaust-denial/514974/

Romilia Thaparin puhe, lainaus tulee ensimmäisten minuuttien aikana:
https://www.youtube.com/watch?v=4MbzconaYuk

Stalinin kuvamanipulaatio:
https://en.wikipedia.org/wiki/Censorship_of_images_in_the_Soviet_Union

Maininta narratiivista:
https://www.historianswithoutborders.fi/historian-kaytto-ja-kansalaisjarjestot/


Teksti: Eetu Heikkinen

tiistai 30. toukokuuta 2017

Mietintää Riihipihalla

Vuolijoella sijaitseva Riihipihan talonpoikaismuseo esittelee millaista elämä oli Kainuussa ennen sähköistymistä. Museossa on yli 30 rakennusta ja yli 4000 esinettä. Laaja museoalue ja esineistö antavatkin hyvät puitteet järjestää erilaisia tapahtumia. Vuosittain on vietetty muun muassa Vanhan ajan maatalousnäyttelyä, pikkujuhannusta ja Riihipiha kouluttaa nimikkeellä erilaisia kursseja.

Marraskuussa 2016 Kainuun museo- ja kotiseutuyhdistys aloitti Riihipihalla yhdessä Riihipiha-museon säätiön ja Vuolijoen maaseutuyhdistyksen kanssa hankkeen, jonka tarkoituksena oli miettiä Riihipihaa ja sen toimintoja uusin silmin. Haluttiin uusi, aukioloajan ulkopuolinen tapahtuma, kehittää kesän kestävää toimintaa ja saada museoalueelle näkyvyyttä. Tavoitteena oli näillä keinoin lisätä ihmisten tietoisuutta museoalueesta, kasvattaa kävijämäärää ja tuoda uusia elementtejä museon toimintaan.

Uutena tapahtumana järjestettiin Riihipihan pääsiäistapahtuma. Pääsiäisviikon alun lauantaihin, päivään ennen palmusunnuntaita sijoittunut tapahtuma toi museoalueelle perinteitä, työnäytöksiä, toimintapisteitä ja eläimiä. Tapahtuman osa-alueet muodostuivat aiemmin hyväksikoettujen asioiden pohjalle ja mukaan lisättiin uusia elementtejä kokeilumielessä.

Alpakkaherra Capone oli monelle kävijälle uusi tuttavuus. Taustalla oleva kaverikoirakka toi myös iloa ja lisäarvoa tapahtumaan yhdessä lampaiden ja talutusratsastuksen hevosten kanssa.
 
Pääsiäiskokkoa oli myös itse noita tullut tarkastamaan.

Perhetapahtumissa eläimet ovat aina olleet suosittuja. Niinpä pääsiäistapahtumassa mukana oli talutusratsastusta, alpakkaherra Capone, kaverikoirakkoja ja lampaita. Työnäytöksissä suosittiin museoalueelle sopivia perinteisiin sidottuja näytöksiä. Neulakintaan valmistus, kaislatyöt, vaappujen valmistus ja muut käsityöt sopivat museoalueen tunnelmaan ja antoivat konkreettisen kuvan entisajan puhdetöistä. Työnäytöksissä hyödynnettiin myös hankkeen kestävän toiminnan kehittämistä ja alueelle suunnitellut puujalat valmistettiin tapahtumassa myös näytöksenä.

Alpakka oli kiinnostunut museoalueella kävijöistä, kuva Maili Vanhala.

Uutta toimintaa tapahtumassa edustivat osa toiminnallisista pisteistä sekä pääsiäisvintit. Toiminnallisissa pisteissä pystyi heittämään hevosenkenkää, testaamaan voimiaan naulan lyönnissä tai tietojaan esinearvauksessa. Lapsille suunnattiin pääsiäismunien etsintä, joka toteutettiin yhteen huoneeseen sijoittuvana tapahtumana.

Toiminnallisten pisteiden kautta kävijät pääsivät kokeilemaan asioita konkreettisesti.
 
Pääsiäismunien etsintään jonotusta, kuva Maili Vanhala.
 
Pääsiäisvintit ovat laajalla alueella toimiva osa. Vintit olivat vapaasti katseltavissa ja niihin ei tarvittu erillistä ohjausta. Samalla voitiin kävijöille kertoa pääsiäiseen liittyvistä perinteistä erillisten tietotaulujen avulla. Pääsiäisvinteissä oli mukana kevätaitta, jossa oli kevääseen ja pääsiäiseen liittyviä kasveja, yhden aitan vintin olivat vallanneet pääsiäismunat ja -tiput. Pääsiäisnoidalla oli oma koti sisustettuna toisaalle ja tuulimyllyyn olivat päätyneet savikukot. Tyylikkäänä vinttinä toimi valkoinen vintti ja uudempaa osaa edusti Legolampaiden vintti.

Legolampaiden pääsiäisvintti kiinnosti monenikäisiä.
 
Kesään toiminnallisuutta
Kesän aukioloa varten Riihipihalle on tulossa kokeiltavia esineitä ja toiminnallisia osioita. Puuhun kiinnitetty kiikku, keinulauta ja puujalat odottavat kokeilijoita. Samoin kroketti, hyppynarut ja twist.
Museoesineiden keskeltä löytyy myös kokeiltavia vanhoja esineitä. Pyykinpesuun, kahviprännäriin, käsiporaan ja työnnettävään ruohonleikkuriin voi tutustua konkreettisesti itse käännellen ja testaten.
Samalla linjalla ovat uudet keppihevoset ja polkutraktorit. Niiden kanssa voi lähteä tutustumaan museoalueeseen. Riihipihan rakennukset ja esineet näyttävät varmasti erilaisilta kepparin satulasta tai traktorin penkiltä katsottuna.

Riihipihan keppari
 
Näihin uutuuksiin pääsee tutustumaan Riihipihalla tulevana kesänä 1.6.–6.8. Ke–su kello 11–17.
Hyvä tilaisuus on myös Riihipihan kesäpäivät 1.–2.7.2017, jolloin museoalueella on jälleen paljon nähtävää ja kokeiltavaa klo 10–16.00.


Teksti: Maria Helo